Siikajokilaakso on seurannut toukokuusta 2000 lähtien Siikajokivarren niin sanotun millenium-vauvan elämää.
Katja Kiviniitty valmistui toukokuussa lähihoitajaksi ja aloitti kesäkuun alussa työt vakituisessa työpaikassa.Siikajokilaakson "kummitytöksi" ristitty Katja Kiviniitty on nykyään oululainen. Revonlahti on edelleen tärkeä paikka. Nimenomaan Revonlahti. Katja ei vahingossakaan esittelisi olevansa kotoisin Siikajoelta. Pienestä pitäen eläinrakas neito on nykyään kissaihminen. Viihtyisässä rivitaloasunnossa vierasta vastaan juoksevat vastaan pentukissa Hilla ja Hilma. Pimu-koira vastaanottaa tulijan ystävällisesti haukahtaen.
Edellisen kerran Katjan kuulumisia kerrottiin Siikajokilaaksossa lokakuussa 2013. Katja kävi tuolloin toista vuotta kotikoulua. Edelliskesänä hän oli saanut imusolmukesyöpädiagnoosin. Ajoissa saatu kantasolusiirre pelasti Katjan. Edessä oli kuitenkin pitkä toipumisaika niin, että Katja pääsi palaamaan kouluun vasta kahdeksannelle luokalle.
– Sairaus ei tällä hetkellä vaikuta elämääni. Verikokeita otetaan silloin tällöin.
Katja on persoonaltaan menevä luonne niin, että hän arvelee sairauden rauhoittaneen häntä.
Nuoren naisen silmät säteilevät, kun hän kertoo saaneensa vakituisen työpaikan hoiva-alalta. Kolmivuotiset lähihoitajaopinnot sujuivat hyvin niin, että valmistujaisjuhlaa päästiin viettämään suunnitellusti. Opinnoissa kovin urakka on ollut lääkelaskuissa, koska matematiikka ei ole hänen vahvinta osaamistaan. Ammatinvalinta oli Katjalle helppo.
– Olen aina tykännyt hoitaa ihmisiä. Ehkä sairaus avasi silmiäni, että lähihoitajantyö voisi olla minun juttuni.
Katjaa naurattaa itseäänkin, kun toimittaja ihmettelee, kuinka mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautunut hoitaja päätyikin töihin vanhusten pariin.
– Kaikki sanoivat, että mielenterveys- ja päihdetyö on tosi mielenkiintoista ja erilaista. Minusta työ oli sormien pyörittelyä ja asiakkaitten havainnoimista. Tykkään enemmän tehdä asioita käsilläni. Hoiva-alalla ei istuskella eikä tarvitse kelloa katsoa, kun päivät menevät niin nopeasti.
Katja haki ja tuli valituksi työyhteisöön, jossa oli ollut työharjoittelussa. Hän ei tunnista omasta työpaikastaan valtakunnallisesti puhetta herättäneitä vanhusten hoitoon liittyviä epäkohtia. Välillä töissä on kiireisiä päiviä, mutta pomo pitää huolen, että työtaakka ei kasva liian suureksi ja työt tulevat tehdyksi.
Katja on saanut kasvaa Venäjän ja Suomen kulttuurien vaikutuksista nauttien. Vaikka äidin kanssa puhutaan päivittäin WhatsApp-puheluita, tuppaa kieli unohtumaan niin, että Kalevalaan mennessä vie hetken, että puheesta tulee sujuvaa.
Neitokainen on ollut aika eläinrakas: 10-vuotiaana hänen suuri haaveensa oli saada Uuna-koiran rinnalle oma hevonen. Hevoshaave toteutui. Ammattiopintojen alkaessa hän huomasi, kuinka vaativaa ja työlästä hevosen hoitaminen on. Hevoselle löydettiin uusi koti. Heppahöperö Katja on yhä niin että haaveilee, että asuu joskus maalla pihapiirissä, jossa on myös hevostalli.
Vanhemmat toivovat, että tytär jatkaisi opintojaan, mutta toistaiseksi Katja Kiviniityn tavoitteena on päästä nauttimaan työtä tehden säännöllisistä kuukausituloista. Opiskelijan tuilla eläminen on ollut välillä kituuttamista, vaikka poikakaveri onkin jakamassa asumiskustannuksia.
Katja Kiviniitty
Syntyi 4.1.2000 kello 4.28 Raahen sairaalassa.
Ensimmäinen Siikajokivarteen 2000-luvulla syntynyt vauva.
Natalia ja Eero Kiviniityn tytär on kasvatettu kaksikieliseksi.
Äidin kanssa Katja oppi puhumaan jo pienenä venäjää.
Valmistui 29.5. lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautuen.
Aloitti 1.6. vakituisessa työssä Attendon hoivakodissa lähihoitajana.
Haaveilee, että aikaa olisi kuntosaliharrastukselle.
Toivoo asuvansa jonain päivänä maalla omakotitalossa, saavansa lapsia ja pääsevänsä reissaamaan.
Kaunistautuu mielellään tatuoinneilla ja lävistyksillä.
