Siikalatva/Piippola Piippolan Metsästysyhdistyksen ja Suomen Metsästäjäliiton Oulun piirin järjestämälle MiniMetso-leirille olisi ollut tulijoita ympäri maakuntaa.
– Yli 50 lasta ilmoittautui ja kolmisenkymmentä pystyttiin ottamaan, yhtään enempää ei olisi voinut olla, leirivastaavana toiminut Metsästysyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Äijälä totesi.
Metsästäjäliiton koulutustoimintaan kuuluvat leirit toteutetaan rastimuotoisesti ja leiriläismäärän kasvaessa rasteja pitäisi olla enemmän, kuten myös ohjaajia. Nytkin mukana oli kymmenkunta aikuista vastaamassa rasteista ja siihen päälle puolenkymmentä ryhmänvetäjää.
Päivä alkoi ryhmiin jaolla. Hyvä että vanhemmille ehdittiin heipat sanoa, kun uudet leirilippikset saaneet lapset kiiruhtivat päivän touhuihin. Äijälä ehti antaa vanhempien kuullen kuitenkin ohjeistuksen leirillä toimimiseen.
– Liikutaan rauhallisesti ja ollaan kavereita kaikkien kanssa. Ohjaajilta kysytään ja heitä pitää totella, Äijälä muistutti jännitystä puhkuvia leiriläisiä.
Nämä odottivat jo kovasti ensimmäisiä tehtävärasteja. Aiheina oli esimerkiksi ryhmälippujen tekeminen sekä koirarotuihin ja yleisimpiin riistaeläimiin tutustuminen. Pikkumajassa ollut rasti taisi olla niitä jännimpiä, siellä kun esiteltiin luita, pääkalloja ja turkkeja. Ainakin majavan kallo pitkine alahampaineen oli herättänyt ihmetystä.
Ruokailussa tarjoillun lihakeiton voimin oli hyvä lähteä lipuilla merkitylle suunnistusradalle. Siellä lapset etsivät lähimaastosta muun muassa kyyhkyn, metson, teeren ja hirvenkin.
– Se oli heleppo, ku ei tarttenu ku tunnistaa ja ettiä elläimiä, Haukka-ryhmään kuulunut Antti Koskela kertoi suunnistettuaan.
Ryhmien päästyä ampumaradan maastoon, alkoi kova pauke. Tällä kertaa se ei kuulunut aseista, vaan vasaroista. Katoksessa rakennettiin kirjosiepolle sopivia pönttöjä Veikko Filppulan ja Antero Aution opastuksessa.
Eelis Iivari Karjalaiseksi itsensä esitellyt reipas nuorimies esitteli juuri valmistunutta linnunpönttöään ja kertoi bonganneensa kaikki metsään piilotetut täytetyt eläimet.
– Hyvä päivä, me on tehty vaikka mitä, isoveljensä kanssa leirille tullut poika kertoi.
Viereisellä pisteellä odteltiin ampumavuoroa Risto Paakkosen opastamalle pienoiskiväärirastille. Touhukkaat tytöt eivät tyytyneet istuskelemaan, vaan olivat kehitelleet oman rastinsa.
– Isojalan jälkiä ovat tehneet ajan tappamiseksi, ryhmäohjaajana toiminut Mikko Koskela naureskeli.
Samaan aikaan toisaalla laiteltiin valmiiksi jälkimattoja, joissa eläinten jälkiä oli nähtävillä oikeassa koossa. Tarina ei kerro, löytyikö niistä isojalan jälkiä, mutta kymmenittäin lenkkarinkuvia löytyi tikkupullarastille menevästä hietikosta.
Niin tikkupulla kuin päivän päätteeksi paistetut makkarat kävivät hyvin kaupaksi touhukkaalle väelle. Kyselykierros leiriläisten ja leirin järjestäjien keskuudessa osoitti, että tilausta erä- ja luontoaiheisille leireille on. Eikä tuolla nyrpeitä ilmeitä näkynytkään.
