Juuri nyt: Paa­vo­lan Lep­pik­ses­sä ko­ro­na­tar­tun­ta – po­si­tii­vi­nen tes­ti­tu­los hen­ki­lö­kun­taan kuu­lu­val­la

Lukijalta
Kolumni
Tilaajille

Missä on aar­tee­si, siellä on sy­dä­me­si

Jos maailman rahat jaettaisiin tänään tasan eli kaikille yhtä paljon, muutaman päivän kuluttua olisi toisilla enemmän ja toisilla vähemmän rahaa. Raha ja omaisuus alkaisivat kertyä yksille ja vastaavasti toiset alkaisivat köyhtyä. Koskaan tätä ei ole kokeiltu käytännössä. Erilaisia järjestelmiä omaisuuden jakautumiseen on historiassa kokeiltu. Täysin toimivaa ja oikeudenmukaista omaisuuden tasaavaa systeemiä ei ole kyetty luomaan. Edelleen varallisuutta kertyy toisille ja toiset taistelevat enemmän tai vähemmän toimeentulonsa kanssa.

Erään takavuosien työtoverini mielestä kirkon tulisi olla köyhä ja viimeinen penni tai nykyisin sentti pitäisi olla menossa köyhien auttamiseen. Kirkon omaisuudesta ja sen määrästä on keskusteltu niin kauan kuin seurakunta on olemassa. Alkuseurakunnissa, pienissä muutaman kymmenen hengen yhteisöissä elettiin yhteistaloudessa. Seurakuntien kasvaessa tuli mukaan omaisuuteen liittyvät ongelmat. Tuskin meni kovin kauaa, kun jäsenten ja seurakunnan omaisuus erotettiin toisistaan omiksi kokonaisuuksiksi. Seurakunnan toimintaa alettiin rahoittaa jäsenmaksuilla. Nykyisin kirkon jäsenmaksu on veroluoteinen maksu.