Internetin ihmemaassa kuohuu taas.
Eläinoikeusjärjestö PETA:n sivuille on postattu vähintäänkin järkyttävä kuva kuolleesta lehmästä, joka makaa verilammikossa amerikkalaisen supermarketin käytävällä.
Kuvateksti kertoo, että lehmä on karannut ruokakauppaan, riehaantunut, hajottanut paikkoja ja lopulta tullut ammutuksi siihen, keskelle kauppaa. Ihmiset ovat kauhuissaan eläimen kohtelusta.
Miten saatetaan noin vain ampua viaton lehmä, joka on karkumatkallaan päätynyt väärään paikkaan. Veren näkeminen järkyttää, varsinkin kun sitä on litroittain pitkin lattiaa.
Kuvassa lehmän ruhon takana on pakettikaupalla jauhelihaa kylmäaltaassa. Jos jaksaisin taistella, kirjoittaisin kuvan alle, että kuollutta lehmäähän se on tuokin. Mitä eroa on sillä ammutulla karkulaisella ja sen vakuumipakkauksiin päätyneillä lajitovereilla? Ei mitään.
Jos eroja aletaan toden teolla etsiä, niin karannut lehmä sai nopean ja kivuttoman lopun poliisin luodista. Se ei paljon ehtinyt tuskaa tuntemaan, korkeintaan paniikkia vieraaseen ympäristöön joutumisesta. Vakuumipakattujen kavereitten viimeisistä oloista tai lopun kivuttomuudesta on vaikea enää kysyä niiltä itseltään. Ihmiset eivät vain tunne sääliä niitä kohtaan, sillä ruhoa ja verta ei näy. Visuaalisesti epämiellyttävä työ on tehty julkisen tarkkailun ulottumattomissa ja kauppoihin päätyy vain jokunen prosentti itse eläimestä. Steriili, herkullisen näköinen liha.
Minulla ei ole mitään lihan syömistä vastaan. Ihminen on peto, joka on kehittänyt järjestelmän ravintonsa tuottamiseen. Tämän järjestelmän kokonaisuudessaan tuntee varsin pieni osa meistä. Loput vain käyttävät sen tuotteita tietämättä, mitä taustalla tapahtuu.
Mietin, voisiko ihmisen täysi-ikäistymiseen tulevaisuudessa kuulua opettelu siihen, mistä ruoka tulee. Jos haluaisi syödä eläimen, pitäisi ensin pystyä lopettamaan ja teurastamaan se. Kasvattaa ja valmistaa se poikasesta lautaselle saakka itse ja oppia, että ne ruumiin eritteet hajuineen ja sotkuineen kuuluvat asiaan, kun ravintoa tuotetaan.
Minä en ainakaan pystyisi moiseen.