Mitä jos pelko katoaisi? Hurmioon viety kauhuskenaario tulevaisuuden suhteen lakkaisi olemasta? Tulisiko tilalle tyhjiö, vai suunnaton vapauden tunne? Itse veikkaan jälkimmäistä. Se mitä ympärillä tapahtuu, on useimmiten seurausta, ja syyn alkulähde on pelko. Pelko asustelee mielen sopukoissa, joita omat ajatukset ruokkivat. Pelko työstetään useimmiten ennakkoon, ihan varalta, jos jotain vaikka sattuisi. Tämä tapa jos mikä on varas, joka vie kokemuksen tästä hetkestä. Mitä jos ei olekaan muuta pelättävää kuin pelko itse?

Mitä jos hymyilisi? Ulkomuoto ei muutu mihinkään, vaikka hymyilee useammin. Otsa on mahdollisesti seesteisempi, silmät rauhallisemmat. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa sitäkin enemmän. Sitä sanotaan, että hymy on ikkuna, josta näkee onko sydän kotona.