Juuri nyt: RAS: Sii­ka­joen ko­ro­na­ta­pauk­ses­sa tois­tai­sek­si 3 po­si­tii­vis­ta ja 19 al­tis­tu­nut­ta

Mainos: Sii­ka­jo­ki­laak­so 55 vuotta, tilaa pai­kal­lis­me­dia­si juh­la­hin­taan: Digi 12 kk 55 €

Kolumni

Mitä toi­voi­sin jou­lu­pu­kil­ta...

Vastausta tuohon lie turha lähteä tässä hetkessä kaukaa hakemaan. Nälänhädän loppumisen ja maailmanrauhan oheen on vuoden mittaan hiipinyt toive, joka kuului jo oman alakouluikäisen jälkikasvuduonkin suusta. Se toive ei kurkottele kertaluonteiisiin hokkuspokkusihmeisiin, vaan piakkoin jo käsillä olevaan realismiin: koronarokote ihan kaikille.

Niinpä. Jopa minä, epäilevä ja sivuvaikutuksia puntaroiva vastarannakiiski en vastusta. Haluan luottaa siihen, että tässä asiassa tahdotaan ihmiskunnan parasta, eikä kyseessä ole jonkun mahtivallan tahi avaruusolioiden skifiluonteinen salaliitto. Ja jos on, niin ollaanpahan sitten yhdessä samassa liemessä.

Jos kuitenkin hetken leikittelisin toiveajatuksella ilman koronaa. Mitä minä todella toivoisin?

Läheisilleen sitä toivoo joka ta­pauksessa pelkkää hyvää, mutta myös kaikki maailmoja syleilevät toiveet tuntuvat latteilta tai muuten itsestäänselvyyksiltä.

Somekanavia seuratessa tulee kuitenkin mieleen se, että joululahjaksi voisi jakaa ymmärrystä ja avartavaa katsantokantaa muitakin, kuin omaa napaa ja kaltaisiaan kohtaan.

Aivan puuttumatta päivänpoliittisiin aiheisiin kunnallisella tai kansallisella tasolla voi niskakarvansa saada pystyyn pelkästään keskustelua seuraamalla. Siinä missä yksi kiittelee jouluavustusten ja -herkkujen jakamiseen osallistuneita, niin toinen jo arvostelee teon esille tuomista ja sitä, että pitäisi oman veropanoksensa lisäksi vielä olla jakamassa varojaan yhteiskunnan siivellä eläville pummeille.

Samalla kolmas siunailee, kun lahjakassit sisältävät epäterveellisiä herkkuja, eikä sokeritonta, suolatonta ja rasvatonta terveysruokaa. Niitähän sipseillä ja pullalla elävät köyhät, usein vielä koronariskiryhmään kuuluvat, tarvitsevat, eikä mitään moskaa.

Huokaus. Miten ilon tuottaminen toiselle voi olla väärin? Toki useamman lapsen yksinhuoltaja voi ilahtua talkkunajauhopussista, mutta voivat ne herkutkin olla vähävaraiselle lapselle harvinaisia ja luoda sitä kautta joulumieltä koko perheelle.

Ellei sitten käy niin, että kiitosten sijaan käydäänkin edeltävän kaltainen, negatiivissävytteinen sananvaihto avuntuojan ja -saajan kesken. Sitäkin kun sattuu.

Valitettavasti on todettava, että kiittämättömyys sekä kaiken kitkeröittävä kateus ovat osa maailmankaikkeuden kauhuntasapainoa, jota värittävät pitkät marinat, valitukset ja kyseenalaistukset vailla minkäänlaista yritystä tehdä asioille jotain tai antaa joskus itsestään ilmoille edes pikkuriikkisen puhdassydämistä positiivisuutta.

Niin että rakas joulupukki, jos saisin toivoa – ihan ilman aamenta–, niin maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ja kakkosluokkalaista siteeraten vielä jokaiselle koronarokotteen saajalle koiranpentu. (Ps.Meille ei tartte, naapurin koira riittää.)