Olen yllättynyt, kuinka koukuttavaa työn ohessa opiskeleminen on. Opiskelukärpänen puraisi minua kesällä 2017. Lähiesimiehen ammattiopinnot oli tehty loppuvuodesta 2018. Opintojen ollessa vielä kesken mielin jo mukaan Siikalatvalla alkaneeseen palvelumuotoilu koulutukseen, mutta ajatus jäi haaveeksi, kun yhtä aikaa ei voi suorittaa kahta tutkintoa.
Viime helmikuussa starttasi Piippolassa yrittäjänammattitutkintoon tähtäävä ryhmä. Siinä avautui loistava tilaisuus päästä opintojen kautta kehittämään mielessä itäneitä yrityksen perustamishaaveita.
Tutkinto tuli valmiiksi helmikuun puolella. Vielä alkuvuodesta näytti, että Kihnulan kiireapu ja viestintä näkee ennen kevättä päivänvalon. Toisin kävi, kun kuulin, että viestintäpalveluita, joita olin suunnitellut tarjoavani paikallisille yrityksille tarjotaan myös työnantajani toimesta. Tieto oli kuin kylmä suihku niskaan. Yllätyin, kuinka huonosti tunnen Kaleva Median tarjonnan. Yrityksille blogien, uutiskirjeiden ja kotisivujen sisällön tuottaminen olisi ollut kilpailevaa toimintaa työnantajani kanssa niin, että potkut olisin saanut, jos olisi sisältöä sivutoimena naputtanut.
Yrittäjän ammattitutkintokoulutus oli opettavaista. Liiketoimintasuunnitelma-ajatukset muotoutuivat reilussa 1,5 vuodessa kolmeen eri muotoon. Kun laitoin viimeisimmänkin liiketoimintasuunnitelman pöytälaatikkoon, tuntui, että palaan siihen vielä joskus tavalla tai toisella. Joko se on pohja yritykselle, jonka perustan eläkepäivien ratoksi, tai jos joskus heittäydyn kirjoittajana vapaaksi taiteilijaksi. Koulutuksen tärkein oppi oli, että sen mitä yrittäjänä teet täytyy olla työtä, josta todella nautit. Pelkästään euron kuvat silmissä yrityksen perustaminen olisi suuri virhe, koska yrityksen kannattavuudesta on takeet vasta, kun kulut ja verot on maksettu.
Syksyllä tuumasin useammalle ystävälle ja kotiväelle, että pitäkää huoli, etten JEDU:lta paperit saatuani suunnittele uusia opintoja. Lupasivat. Kuukausi tässä hurahtikin ilman suurempia pohdintoja. Olin onnekas ja pääsin mukaan työnantajan journalisteille tarjoamaan lyhyt koulutukseen. Olipahan muuten savotta. Neljän pitkän päivän aikana kaksi kouluttajanaista väänsivät kokeneiden toimittajien aivot sellaiseen solmuun, että kukaan mukana olleista ei katsele maailmaa enää entisin silmin. Huomasin viikonloppuna, että juttuideoita nousee jopa saippuasarjaa katsoessa.
Mahtava on ollut näiden kolmen koulutuksen myötä huomata, kuinka moninaiset ovat nykyaikaiset opetustavat. Puuduttavat kalvosulkeiset ovat historiaa. Ryhmässä toinen toiseltaan oppiminen on aivan mahtavaa. Näyttötutkinnon suorittaminen luonnistui toisessa tutkinnossa jo rutiinilla, mutta kyllä se töitä teettää. Kun Kaleva Median järjestämä koulutuskin on ohi, on olo aivan tyhjä. Mitähän sitä seuraavaksi opiskelisi?