Lumisen jääkannen alla oikoo Siikajoki tummia, sileitä lihaksiaan. Niissä on voimaa, vaikka sulanakin virran pinta on tasainen ja tyyni. Aavistuksen joen voimasta näkee koskien kivikossa, joissa vesi pärskähtelee, pyörteilee ja kiitää vinhasti.