Vasta tuo saunaan keväisten koivumetsien tuoksun. Keskikesän tuo tuoksuva vasta.
Sauna on pyhä paikka, jonne mennään rentoutumaan ja puhdistumaan niin päältä kuin sisältäkin. Saunassa ei saa piereskellä eikä mielellään röyhtäilläkään, sillä ne imelät hajut voimistuvat liikaa kosteassa lämmössä.
Kyllä sauna silti tuoksua saisi. Siksi teollisuus on kehitellyt koko liudan erilaisia löylyveteen lisättäviä hajusteita. Mutta aika moni saa niistä vaan päänsä kipeäksi.
Luontohan on tuoksua täynnä, tuumi ruukkilainen Antti Junttila ja ryhtyi etsimään saunaan passelia. Hän halusi lisätä tuoksun vastaan, sillä:
– Tuoksuvasta se vasta on vasta, mies naurahtaa.
Sopivaa kasvia Junttila etsiskeli pitkään. Ensin testivastaan pääsi suopursu, joka tuoksuu metsässä vahvalle ja raikkaalle. Mutta siitäpä ei saunan lämmössä irronnutkaan aromeita.
Kukkiva pihlaja ei sekään ollut hyvä. Kukat roiskuivat ympäri seiniä vastoessa ja haju oli suorastaan paha. Seuraavaksi Junttila toi saunan nurkkaan koiranputkea.
– Se ei pelannut saunassa, haju oli lähinnä kuin pilaantuneessa AIV-aumassa, hän hymähtää.
Saunakavereiksi pääsivät myös kuusi ja mänty. Niistäkään ei mies vastoja tehnyt, sillä havupuut sopisivat ehkä itsensäruoskijan tykötarpeiksi.
– Kyllähän ne hyvälle tuoksui, mutta sopivat enemmän talvella käytettäviksi. Erityisesti kuusi antaa hyvän tuoksun. Ongelma on, että neulaset varisee kun oksat kuivuu, huomauttaa Junttila.
Mesiangervo tuli testivuoroon ja sehän oli kasvi, jota Junttila oli etsinyt. Kun mesiangervoa laittaa vastaan keskelle, koivunoksat suojaavat sitä ja se kestää käyttöä. Tuoksu on Junttilan mielestä mitä parhain.
– Kukkiva mesiangervo antaa hyvän tuoksun. Keväällä, kun kasvi on hyvässä kasvussa, siitä lähtee tuoksua vaikkei se kukikaan, hän kuvailee.
Saunassa mesiangervon tuoksu toi miehen mieleen lapsuuden kesät ja irtoheinät, joissa aina oli ojanpyörtänöiltä niitettyjä mesiangervoja mukana. Kun kuivia heiniä höysteineen tuotiin talvella navettaan, tuntui tuoksu sielläkin.
– Koko viime talven saunan nurkassa oli iso kimppu mesiangervoja. Ne tuoksui ja varsinkin, kun niitä vähän kasteli, Junttila sanoo.
Paras vastantekoaika alkaa juhannuksen jälkeen ja kestää heinäkuun puoliväliin. Silloin tehdyt vastat pitävät lehtensä.
Tämä kesä oli tuoksuvastan kokeilijalle otollinen, sillä mesiangervon kukinta sattui nyt vastantekoaikaan. Vasta-angervot tulisi Junttilan mukaan poimia kukkivina, jolloin tuoksukin on voimakkain.
Käytössä tosin angervon kukat lentelevät pitkin saunaa, mutta luultavasti täydellistä saunaelämystä kaipaava kestää myös siivouksen.
Junttilan Antin tavoitteena on tehdä vastoja myyntiin, mikäli ne kiinnostavat muitakin saunomisen ystäviä. Myynnin ja valmistuksen hän on delegoinut Topi Ollikaiselle, mutta lupaa autella vastojen tekemisessä.
Tänä kesänä ei enää tuoksuvastoja tehdä, onhan paras tekoaika päättynyt jo kuukausi sitten. Testivastoja on Junttilan pakastimessa.
Tämän jutun ja paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa löydät uusimmasta Siikajokilaaksosta! Tilaa lehti kotiin ja ole tuoreiden uutisten, alueen ihmisten ja mielenkiintoisten ilmiöiden äärellä! Älä unohda näköislehteä!
