Kissakin nostaa itsehäntänsä, niin miksei Pulukkisetkin. He nostavat itsensä framille ja kertovat jälkeläisille, miten kylässä on ennen eletty.
Pulukkisista -näytelmä on kooste kyläkirjoihin tallennettuja tarinoita ihmisistä ja kylän tapahtumista.
– Tämä lähti ajatuksesta, että miten saada perimätieto helppotajuiseen muotoon, kyläkirjamaakarina tunnettu Seija Junno kertoo.
Alkutyöt hoiti työryhmä, joka laittoi ehdolle mielenkiintoisia tapauksia ja tarinoita. Lopullisen valinnan ja käsikirjoituksen teki haapavetinen ohjaaja Ritva Ikola, joka on käyttänyt apuna Siikajokilaakson historia -kirjoja.
– On ollut mielenkiintoista lukea kirjallisuutta Pulkkilan ja koko seutukunnan historiasta ja koostaa lukemastani esitystä. Olen nostanut esiin asioita, jotka ovat kiinnostaneet ja koskettaneet minua ja luotan siihen, että muutkin kokevat ne merkityksellisiksi, Ikola kertoo.
Kyseessä ei ole juonellinen näytelmä, sillä yli 200 vuoden aikajanan esittäminen olisi mahdoton tehtävä yhdelle illalle. Siksi tarjolle ollaankin tuomassa kevennetty kuvaelma kotiseutuhistoriasta, luottaen tarinan voimaan.
– Tässä on kohtauksia kohtausten sisällä. Näyttelijöille tämä on projekti, jossa saa hypätä uuteen rooliin kesken kaiken, Ikola kuvailee.
Vili-Petteri Helenius ja Aki Viitanen antavat näytteen reportterimaisesti tehdystä kohtauksesta. Uutislippikset päässään he kertovat vauhdikkaasti tarinan Pulkkilan taistelusta, paljastaen kunnian keränneen johtajan kyseenalaiset toimet varsinaisten sankarien taistellessa.
Kuvaelmassa vilahtaa mielenkiintoisia henkilöhahmoja, joiden aikalaisia asuu Pulkkilassa edelleen. Yksi todenperäisistä hahmoista on Katajainen, 1970-luvulla kuollut suutari.
– Hän oli legendaarinen henkilö ja positiivinen persoona, jonka juttuja ihmiset kävivät sunnuntai-iltaisin kuuntelemassa, Junno kertoo.
Tositarinoihin pohjautuva kuvaelma ei ole komediallinen, mutta tunteita nostattavien kohtausten seassa on myös keveämpiä hetkiä ja musiikkia.
– Melkein kaikki on jonkun ihmisen kokemaa, teksti perustuu tositapahtumiin. Muutama vähemmän tosi juttu höystää kokonaisuutta, ja uskon yleisön kyllä bongaavan joukosta nämä pilkahdukset, Ikola luottaa.
Työryhmässä on mukana useampi ensikertalainen. Ensimmäiset lukuharjoitukset pidettiin jo alkuvuodesta, mutta kiinteytymään paketti pääsi vasta seurantalolla.
– Alkuun oli opittava replat ja osattava ajoittaa ne oikeaan kohtaan, mutta kokonaisuuden hallitseminen alkoi tulla vasta sitten kun päästiin seuralle, Helena Paakki kertoo.
Ohjaaja kiittelee työryhmää aktiiviseksi ja heterogeeniseksi porukaksi, jonka kanssa on ollut antoisaa päästä yhteiselle seikkailulle.
– Iloitsen siitä, että remmiin astui myös Petri Valoaho, joka oivaltaa asioita upeasti ja on mukana luomassa yhteistä elämystä. Valot, äänet ja kuvat täydentävät kokonaisuutta ja kaiken kruunaa musiikki, kiitos Ippe Myllykankaan ja Pekka Kyöstilän, ohjaaja hehkuttaa.
Tänään torstaina pidetään erikoisnäytös yli 80-vuotiaalle senioriväelle, ja varsinainen yleisönäytös on lauantai-iltana Pulkkilan Nuorisoseuralla. Jos tuleva viikonloppu ei onnistu, ehtii esityksen nähdä vielä ensi viikon perjantaina tai elokuun 2. ja 4. päivä.
