Kolme huonoa vuotta peräkkäin on ajanut monen maatilan talouden ja isäntäväen jaksamisen äärirajoille. Tänä syksynä jokivarren tiloilla keskimäärin 20 prosenttia viljoista jäi puimatta, joillakin jopa kaikki, arvioi Siikalatvalla toimiva ProAgrian agrologi Esko Ojalehto.
Maataloudessa elettiin vaikeita aikoja 1980-1990-lukujen taitteessa, jolloin jokivarressakin tiloja meni konkurssiin lähinnä valuuttaluottojen vuoksi. Nyt tilanne on Ojalehdon mukaan vielä huonompi, sillä tiukilla ovat niin maito-, liha-, sika- kuin viljatilatkin.
– Kaikkien tuottajahinnat ovat alhaalla ja menopuoli vain kasvaa, hän toteaa.
Yhtä vaikeaa on Ojalehdon näkemyksen mukaan ollut viimeksi 1920-1930-luvuilla. Silloin jokivarren tiloista jopa kymmenen prosenttia joutui vasaran alle. Tämän vuoden aikana konkurssiin on mennyt yksi tila Kestilässä. Muita tapauksia ei Ojalehdon tiedossa ole, mutta tämän syksyn kato voi olla joillekin viimeinen pisara.
– Akuutti tilanne on monilla. Metsäpalstoja on myyty pakon edessä ja osa on harkinnut peltojen myymistä, Ojalehto kertoo.
– Karjatilan ei ole helppo myydä peltoja, mutta sitäkin voi joutua harkitsemaan. Vaihtoehtoja etsitään ja yksi on myydä omia pois ja jatkaa vuokrapelloilla. Yritetään kitkuttaa eteenpäin, hän kuvaa tilannetta.
Rahatilanne on hankala monilla tiloilla Siikajoellakin, tietää agrologi Jouni Sassali ProAgrialta. Myös hän arvioi monen tilan olevan veitsen terällä ja varsinkin, jos ei pysty rahoittajan kanssa neuvottelemaan lyhennysvapaista.
– Vapaista on neuvoteltu ja yleensä pankki suhtautuu suopeasti. Mutta jos suhteet ei ole kohdallaan, voi rahoitusneuvottelu olla tiukka, hän arvioi.
– Useimpien kohdalla pankit on joustaneet, mutta osalta on jousto loppunut. Maatalouden riskit on kasvaneet liian isoiksi ja aika näyttää niin huonolta, että pankin startegia on muuttunut, Ojalehto tietää.
Perheviljelmillä on totuttu kitkuttelemaan vaikeittenkin aikojen läpi. Nyt viljelijät ovat oleet tiukilla jo niin pitkään, että väsyminen alkaa näkyä. Investointeja jätetään tekemättä ja pyritään säästämään missä vain voi.
– Monella tilalla on säästämispuoli käytetty loppuun, Ojalehto kertoo.
Talousneuvojat Ojalehto ja Sassali ovat tehneet tiloilla taloussuunnitelmia pankeille esitettäviksi. Jos neuvottelut eivät onnistu, jää vaihtoehdoksi tuotannon hallittu alasajo. Yleensä se tarkoittaa kaiken myymistä, sillä tilojen päärakennukset ovat samassa pihassa tuotantorakennusten kanssa ja paketin pilkkominen on käytännössä mahdotonta.
– Täytyy muistaa, ettei konkurssi ole kaiken loppu. Siinä pääsee eroon vanhoista veloista, edessä on nollatilanne ja mahdollisuus uuteen, Sassali tähdentää.
Maataloudessa rakenne muuttuu nopeaa vauhtia. Tilojen on oltava yhä suurempia yksiköitä, jotta tuotto olisi riittävä. Suuruuden filosofia ei ole Sassalin suosiossa.
– Suuruudella ei pysty loputtomasti kattamaan kannattamatonta tuotantoa. Jos ei pienesti pysty tuotamaan kannattavasti, ei isostikaan, hän toteaa.
Mitä isompi yksikkö tila on, sitä enemmän pienet asiat sen kannattavuuteen vaikuttavat, Sassali on huomannut. Pienillä valinnoilla voi vaikuttaa kustannustehokkuuteen. Lisäksi tilojen välillä on suuria eroja; toiset viljelijät pärjäävät paremmin.
– Riippuu siitä, miten kukakin onnistuu työssään, Sassali tiivistää.
Kaupalla on hänen mielestään aivan liian suuri rooli. Tuottaja ei käytännössä pysty mitenkään vaikuttamaan tuottajahintoihin.
– Halpuuttamiset ynnä muut otetaan viljelijän selkänahasta, Sassali moittii.