Alkava vuosi ja lupauksien tulva...vaan jos ei usko uuden vuoden lupauksiin?
Mikä siis neuvoksi, jos loppuvuoden repsahtaminen painaa ikävästi? Minä ainakin päästin joulun alla otteen täysin tietoisesti herpaantumaan ja annoin mennä. Päätin nauttia, koska tiesin miten helppoa on palata ruotuun, vain huomatakseni sen vaikeuden.
Lenkkeily ei houkuttele, mikään ei innosta. Väsyttää ja tympii oma saamattomuus ja lässähtänyt olemus. Ostosreissulla käsi tarttuu vyötäröhöttöä kerryttäviin herkkuihin, välttäen puolitietoisesti parempia vaihtoehtoja.
Olen sokaistunut ja tullut myös kuuroksi entisille elämäntavoilleni. Ärhäkkä rallisportti on jähmettynyt dieseliksi ja se herättää ristiriitaisia tunteita. Mihin viimevuosien energia on hävinnyt? Mistä saada motivaatiota suunnanmuutokseen?
Kateellisena kuuntelen kollegan kertomusta naisten hyvinvointipäivästä. Juuri sinne olisi minunkin pitänyt mennä, vaan en päässyt irti viltinmutkasta. Muistelen kaiholla juoksukouluaikoja ja tajuan yksin puurtamisen ajan olevan ohitse. Minähän tarvitsen oman tsempparin!
Onneksi ihana kollega houkuttelee palaverilenkille ja lapset tahtovat ulkoilemaan. Kansalaisopiston kuntonyrkkeilyssä helpottaa myös jenkkakahva-ahdistus. Niitä en tahdo sulatella ihmedieeteillä, sillä ne lähtevät, kun vain muistan tehdä pieniä muutoksia elintapoihini.
Puntarilla keikkuminen houkuttelisi, mutta tiedän sen valheellisuuden. Vaakaan tuijottamalla syntyy vain äkäisiä ja kärttyisiä ihmispoloja. Totuuden kertovat vaatteet sekä muutoksen huomaava lähipiiri. Senpä takia on tartuttava kiinni huonoihin tapoihin ja tottumuksiin. Vain siten on odotettavissa kauaskantoisia vaikutuksia.
Siis jos vararenkaat painavat ja olemus hyytyy, niin tartuttava kiinni olennaiseen. Unohdetaan puntari, eletään itse tuotetulla energialla ja kas, dieseli alakaa lämmetä!