Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16: 13-19).
Ensi sunnuntaina on liturgiselta väriltään punainen ”pistepyhä” vihreän ajan keskellä: apostolien päivä. Muistamme (usein verellään uskostaan todistaneita) apostoleita. Johannesta lukuun ottamatta kaikkien tiedetään kärsineen marttyyrikuoleman.
Pietari ei ollut ”pyhimys”, vaan seurakunnan johtaja. Hän sai sen saman avainten vallan, joka kaikille Jumalan omille on annettu: päästää syntejä, armahtaa lähimmäisiä. Näin Jumalakin antaa meidän syntimme anteeksi, kuten Isä meidän -rukouksessa pyydämme.
Evl.fi -sivusto ja evankeliumikirja kertovat, että jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). ”Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin”, kerrotaan siellä.
Nykyisin apostolienpäivänä (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat ”apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin”.
Erillinen apostolien päivä haastaa meidät pohtimaan, kuinka helppoa ja ”leppoisaa” voi olla kristityn elämä tämän päivän Suomessa. Tosin näin ei ole kaikkialla muualla. Esimerkiksi Suomessa on kastettu ja käännytetty monia turvapaikanhakijoita, joita uhkaa väkivalta omassa maassa uskon tähden.
Olimmepa kotimaassa tai muualla, kristittyinä emme saa vaipua epätoivoon. ”Henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapset.” Saamme ammentaa apostolien rohkeudesta voimaa jokapäiväiseen kilvoitteluumme. Jeesus on luvannut: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.” Jumala kirkastaa armonsa valtakuntaa täällä ajassa tahtoen armahtaa jokaisen joka hänen luokseen tulee.
Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen, ikään kuin lohdutukseksi. Apostolien päivä keskellä kesää muistuttaa meitä myös siitä, miten kaunis perintöosa uskovalle on varattu taivaassa. Vaikka melkein koko vuosi olisi kylmä ja kolkko, lämmin vaikkakin lyhyt kesä muistuttaa meitä taivaan ihanuudesta.
kappalainen
Raahen seurakunta