Tänä vuonna kevät oli pitkä ja kylmä, niinkuin eräs vanha mies ennusti. Kesäkään ei ole juuri helteillä hellinyt, mutta luonto viheriöi. Kun äitienpäivän alla istutin synnyinpitäjän hautausmaalla orvokeita, satoi lunta ja tuuli niin kylmästi, ettei toppatakki tahtonut riittää. Käynti jäikin tavallista lyhyemmäksi.
Lapsena käytiin usein hautausmaalla isän haudalla. Äiti opetti, ettei siellä saanut juosta eikä metelöidä. Hautausmaa tuntui minusta synkältä, lähes pelottavalta. Nyt sama paikka on puistomaisen kaunis ja hyvin hoidettu.
Kun pojanpoika oli tarpeeksi iso, otimme hänet mukaan tutustumaan isovanhempiensa synnyinseutuun. Kävimme katsomassa edelleen toimivaa ukin koulua, isän mummilaa ja muita merkittäviä paikkoja. Hautausmaalla hänellä oli tärkeä tehtävä, sytyttää kynttilät vanhempiensa isovanhempien haudoille.
Mieleenpainuva asia oli käydä presidentin haudalla ja nähdä hänen poikansa veistämä sankaripatsas. Valkoiset ristit ja punaiset kukat kylpivät auringossa.Yhden ristin alla lepää nuorin enoni.
Kauniilla säällä nautin hautausmaalla kävelemisestä. Askel hidastuu, aika pysähtyy, pyhyys on läsnä ja mielessä soi urkumusiikki. Kivissä näkee tuttuja nimiä ja huomaa miten aika rientää. Voi hetkeksi pysähtyä muistamaan edesmenneitä.
Hautausmaita hoidetaan yleensä hyvin. Nyt Suomi 100 vuonna sankarihaudat ovat erityisesti hoidon kohteina, niin meidänkin seurakunnassamme. Hyvä niin. Hautausmaa on monelle erinomainen kesätyöpaikka.
On mielenkiintoista käydä itselle tuntemattomilla hautausmailla. Erikoisimpana on mieleeni jääneet kolttasaamelaisten hautausmaa Nellimissä, jossa hautakumpujen päällä kukoistivat komeat jäkälät, sekä Norjan Pykeijan hautausmaa, johon on haudattu aikoinaan nälänhätää paenneita suomalaisia ja jossa kasvaa harvinainen kasvi.
Hautausmailla jätämme ikuisia jäähyväisiä, kaipaamme ja muistelemme. On myös toisenlaisia jäähyväisiä. Keväällä liikutti ala-asteen oppilaiden laulama jäähyväislaulu yläkouluun siirtyville. Juha-pastorin läksiäisissä puolestaan kosketti uusi virsi (979) kollegojensa laulamana.
Minä laulan sen nyt sinulle: Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.
Pulkkilan kappelineuvoston pj
Siikalatvan seurakunta