Matti Veli Mämmi syntyi Petsamossa Hilma Madiltan ja Niilo Nikolai Mämmin perheeseen 20.10.1939. Matti oli kahden viikon ikäinen, kun perhe palasi Petsamosta takaisin Rantsilaan ja asettui asumaan Männistön kotiin.
Perheessä asuivat myös Niilon ja hänen edesmenneen vaimonsa Hildan nuorimmat lapset Eila ja Elvi. Isommat lapset Eeva ja Esko oli sijoitettuna muualle.
Talvisodan syttyminen muutti elämän kulkua. Niilo-isänkin oli lähdettävä puolustamaan isänmaataan. Niilo kaatui Vuonnisen taistelussa 8.7.1941. Matti oli tuolloin alle kaksivuotias. Hilma jäi yksin lasten kanssa. Sen jälkeen Eila ja Elvi sijoitettiin eri perheisiin. Hilma avioitui myöhemmin Emil Kukkosen kanssa.
Mielessäni soi Veikko Lavin laulun sanat; Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Ja toisaalta, mikä ihmiselle elämässä on tärkeintä.
Matti syntyi vammaisena, ja siihen aikaan ei tarjottu koulunkäyntimahdollisuuksia vammaisille. Omaiset ovat sitä mieltä, että Matti olisi oppinut perustaidot, jos hänelle olisi annettu siihen mahdollisuus. Rippikoulun Matti kuitenkin suoritti aikuisiällä.
Työntekoon Matin katsottiin pystyvän. Hän oli jo nuoruudessaan Männistön taloissa töissä, viimeksi Laatikaisella useita vuosia. Matille oli tärkeää, että hän sai puuhastella maatiloilla, navetalla ja kesällä heinäpellolla talonväen mukana. Hän lähti joka aamu aikaisin talontöihin. Vapaata oli vain sunnuntaisin.
Itse olen aina tuntenut Matin rauhallisena kaverina. Hilma-äiti oli kertonut, että Matti saattoi olla joskus suuttuessaan äkkipikainen.
Erään kerran Matti oli tullut kesken työpäivän kotiin ja toimittanut kiireisenä äiti Laatikaiselle. Hilma oli ihmetellyt, että mitähän siellä on oikein mahtanut tapahtua. Perillä oli selvinnyt, että Matti oli suuttunut jostakin ja meinannut lyödä isäntää heinähangolla. Isäntä oli vain todennut, että nyt Matti menee kotiin. Niin asia oli sovittu ja Matti oli palannut takaisin töihin.
Matille oli tärkeää päästä viikonloppuna tanssipaikalle. Sauna piti laittaa lauantaina jo hyvissä ajoin lämpiämään ja puhtaat vaatteet päälle. Sitten pyörällä kirkolle odottamaan kyytiä, mm. Hyttikosken lavalle.
Matti toimi järjestysmiesten mukana ja baarin puolella pullojen kerääjänä ja muissa pienissä askareissa. Samalla Matti pääsi tapaamaan julkkiksia. Usein Matin tehtävänä oli viedä illan orkesterille suuhun pantavaa. Noista ajoista on muistona levykokoelma ja runsaasti artistien valokuvia.
Vapaa-aikoina Matti lähti mielellään paikkakunnan automiesten mukaan ookaamaan tai kuormantekoavuksi.
Kun Rantsilassa vielä pelattiin aktiivisesti pesäpalloa, näistä otteluista Matti ei tainnut koskaan olla poissa, mailapoikaa kun aina tarvittiin. Pelaajat ottivat Matin mukaan myös muille pelireissuille.
Matilta löytyi melkoinen kokoelma palkintoja. Lusikoita ja mitaleja eri lajeista sekä Rantsilan Raikkaan pesäpallojoukkueen maila- ja pallopoikana toimimisesta. Jääkiekkopelien seuraaminen oli Matille tärkeää, suosikkina tietenkin Oulun Kärpät.
Omasta televisiostaan Matti seurasi urheilua ja talvisin hiihtoa. Aikoinaan Matti vieraili tuttavaperheen luona Tampereella ja pääsi käymään heidän kanssaan kerran Espanjassa asti.
Matti piti kovasti kelloista vaikka ei kellonaikaa tuntenutkaan. Pöytä- tai seinäkello oli toivomuksena aina syntymäpäivä- tai joululahjaksi.
Pienistä lapsista Matti tykkäsi myös kovasti. Jos jollekin sukulaiselle tai tuttavalle syntyi vauva, halusi Matti heti päästä vauvaa katsomaan.
Hilma-äidin kuoltua vuonna 1997, Matti muutti asumaan Jokitörmän asuntolaan ja kävi työssä toimintakeskuksessa. Hän työskenteli pesulassa ja siivoustöissä. Matilla oli oma huone asuntolassa, jossa hän hoiti itse päivittäiset pienet askareet.
Aikoinaan Matti pyöräili ahkerasti tutuissa paikoissa kylässä. Vielä tämän vuoden alussa saattoi Matin tavata raitilla, rollaria työntäen astelemassa Taunon perässä toimintakeskukseen Paavolantielle.
Jotkut saattoivat vältellä Matin tapaamista, ehkä syynä oli se, ettei äkkiseltään puheesta tahtonut saada selvää. Matti oli kuitenkin sinnikäs kaveri eikä turhaantunut siitä, vaan sanoi sanottavansa niin monta kertaa, että sai kuulijan ymmärtämään.
Matilla oli vahva tuki- ja ystäväpiiri. Eevan, Eskon ja Riitan kanssa Matti piti tiiviisti yhteyttä. Asuntolan asukkaat ja ohjaajat toimintakeskuksessa ehtivät kahdessakymmenessä vuodessa tulla tutuiksi ja läheisiksi.
Kun Matin vointi alkoi heikkenemään, hän sai paikan Kotipihan ryhmäkodilta. Siellä hän ehti asumaan vain lyhyen aikaa. Matin maallinen elämäntaival päättyi 7.3.2017.
Hänen huoneensa seinälle jäi yksin riippumaan Matille niin tärkeä Kärppä-paita.
Matti-enoa muistellen,