Tarina Ruutinojan kauppiasparista Kaisusta ja Ernistä ei ole silkkaa pitsiä ja vaaleanpunaista hempeilyä. Näytelmä on kuin kangaspuissa paukutettu räsymatto, jossa on mukana kaikki elämän värit. Mustaa, vaaleanpunaista, valkoista, keltaista ja myrkynvihreääkin. Yhdessä ne tekevät matosta täydellisen.
– Elämä ei ole vain jotakin vaan kaikkea, kiteyttää näytelmän ohjaaja Sari Jaatinen.
Kirjailija Sisko Istanmäen näytelmä Liian paksu perhoseksi on elämänmakuinen tavallisten, haavoittuvien ihmisten tarina. Se ei ole kauniitten, rikkaitten ja hienojen ihmisten tarina, vaan jokaisen. Kaikki kokevat vaikeuksia ja menetyksiä, mutta myös iloa ja onnea.
Näytelmässä nähdään pariskunta, jonka puolisot piilottelevat toisiltaan viimeiseen asti isoja ja kipeitä traumojaan. Lopulta he kuitenkin löytävät uuden alun ja toivon.
– Tämä on selviytymistarina. Näytelmässä annetaan konkreettisia neuvoja, miten voi aina aloittaa alusta. Se vaatii puhumista ja uskallusta avautua. Ne ovat vaikeita läksyjä, mutta tehtävä, jos haluaa toisen kanssa elää. On uskallettava avata itseään, Jaatinen pohtii.
Elämän onnea ja suurta surua kokevan Kaisun rooli on Anu Holopaiselle ensimmäinen iso rooli. Hän on kokenut sen haastavaksi, koska Kaisun tarina on niin elämänmakuinen.
– Itsellä on rooliin kosketuspintoja, ja on varottava, ettei mene liikaa tunteisiin. Siinä on omiin kipupisteisiin vastaavia asioita, Holopainen kertoo.
Mutta toisaalta Holopainen kokee hirveän hyvänä roolin kohti tulemisen, sillä samalla voi käsitellä niitä omia asioita. Ja vaikealtakin tuntuvien kohtausten läpi pääsee hyvän ohjaajan tuella.
Roolihahmostaan itseään löytää myös Erniä näyttelevä Marko Lehto.
– Roolissa on tiettyjä piirteitä, jotka ovat hyvin samalaisia kuin itsellä. Rooliin on helppo samaistua, hän miettii.
Harrastajateattereissa paljon näytellyt Lehto on tehnyt pääasiassa komediaa ja farssia. Erni on ensimmäinen vakavampi rooli, ja siksi aiempia haastavampi.
– Tunnetilaa on saatava tuotua uskottavasti esille. Uskon, että onnistun. Olen tehnyt ennenkin rooleja eri ohjaajille ja olen oppinut lukemaan, mitä ohjaaja haluaa. Nyt olen saanut selkeät ohjeet mitä haetaan, hän sanoo.
Liian paksu perhoseksi on Jaatisen mielestä suomalaisen näytelmäkirjallisuuden parhaita tekstejä, jota on ollut hauska ja innostava tehdä. Projekti on ollut ihmeellinen onnen kantamoinen, koska roolitus oli kuulema maailman helpoin tehtävä. Jaatinen sanoo, ettei hänen tarvinnut ensi tapaamisessa kuin sormella osoitella, kuka on kukin.
Näyttämölle nousevat Holopaisen ja Lehdon lisäksi Harri Paakkari (Kaisun veli ), Riitta-Maria Kolehmainen (Kaisun äiti), Enni Heilala (Ernin sisko), Anne Mustonen (Ernin äiti) ja Martti Rönkkö (kyläläinen).
– Tämä on juttu, joka vaatii elämänkokemusta ja sydäntä. Näillä on sitä. Näytelmä ei ole helppo juttu, koska siinä on raskaitakin asioita, Jaatinen toteaa.
– On ollut aivan mahtava projekti tämän porukan kanssa. Ihanaa, että saatiin Sari ohjaajaksi. Siitä iso kiitos kansalaisopistolle, joka sen mahdollisti, Holopainen myhäilee.
Ruukin näyttämöyhdistyksen porukka on harjoitellut näytelmää pitkin syksyä. Ensi-ilta on Paavolan nuorisoseuralla 13. marraskuuta ja näytelmää esitetään kaikkiaan yhdeksän kertaa.