Paikalliset ovat herätelleet virkamiehiä tekemään voitavansa, etteivät metsäojitukset kuormittaisi Iso-Lamujärven vesistöaluetta.
Huhmarpuron varrella havahduttiin kesäkuussa puron vedenlaadun huononemiseen. Iso-Lamujärveen laskevan puron vesi muuttui yllättäen muraiseksi. Matti Saaranen ilmoitti havainnoista Helmen ympäristöpalveluihin, josta oltiin edelleen yhteydessä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukseen.
Tarkastuskäynnin jälkeen viranomaiset edellyttivät metsänomistajaa tehostamaan hiljattain kunnostusojitetun alueen vesiensuojelumenetelmiä.
– On saatu tieto, että sinne on tehty yksi ylimääräinen allas virtaaman säädöllä kaikkien altaiden alapuolelle, kertoo ely-keskuksen ylitarkastaja Jaana Rintala.
Matti Saaranen seuraa isänsä Jukka Saarasen kanssa Huhmarpuron vedenlaatua läpi vuoden Saarasten vapaa-ajanasuntojen pihapiireistä käsin.
Miehet kuvailevat, että veden laatu heittelee yhä niin, että kovien sateiden jälkeen vesi on hyvin sakeaa ojitusalueelta tulevien kiintoaineiden vuoksi.
Yleensä puron vesi on normaalia suopohjaisen maaston ojaveden näköistä eikä muraista.
Tänä kesänä vesi on ollut välillä niin sakeaa, ettei siinä ole voinut edes uida.
Metsästysmailla käydessä vedenlaatua seurannut Pyhännän vapaa-ajankalastajien päällysmies Sulo Heikkinen vahvistaa vedenlaadun huononevan purossa sateiden jälkeen. Vaikka sateita ei ole viikkoon ollut, lähtee kunnostusojitusalueelta laskeutusaltaasta eteenpäin sakea vesi. Vesi on hyvin muraista vielä Mellassalmenkanavassa joka yhtyy Huhmarpuroon.
Jaana Rintala kuvailee kyseessä olevan ongelmallinen paikka.
– Siellä maaperä on hyvin hienojakoista jopa savista. Se värjää veden tosi pahan näköiseksi.
Alueelle on tehty aika kattavat vesiensuojelurakenteet.
– Valitettavasti ne eivät oikein pure hienojakoiseen maa-ainekseen. Kohteessa on käytetty parhaita vesiensuojelumenetelmiä mitä meillä on tiedossa.
Rintalan yksikkö on valvonut kohdetta siitä tehdyn kunnostusojitusilmoituksen pohjalta.
– Tämmöisissä kohteissa hyvä vesiensuojelumenetelmä olisi riittävän kokoinen pintavalutusalue, sellaisen järjestäminen on varsinkin maakunnan eteläosissa hankalaa, kun maastossa ei ole korkeuseroja. Se lisää vesiensuojelun haasteita.
Kunnostusojitusalueena kohde ei ole iso, mutta päätehakkuu- ja maanmuokkausalueena kyseessä on laaja kohde. Valuma-alue josta vesi tulee ojiin on noin 300 hehtaaria. Ojituksen hyötyalue on ojitusilmoituksen mukaan noin 30 hehtaaria. Alue on yksityisomistuksessa.
Rintala hoksauttaa, että kyseessä ei ole ainoa ojitushanke Iso-Lamujärven alueella eikä ainoa jossa on ollut haasteita.
– Sinne on tulossa kunnostusojituksia enemmänkin. Jo suunnittelu- ja toteutusvaiheessa olisi äärimmäisen tärkeätä huomioida, ettei hienojakoista ainesta päästetä liikkeelle. Jos ei pintavalutusta pystytä järjestämään, niin sitten pitäisi jättää perkauskatkoja tai rakentaa pohjapatoja.
Rintala vinkkaa, että virtaaman säätörakenne voi olla vain väliaikainen niin, että se puretaan pois, kun ojituksen kuormitusvaikutus vähenee parin kolmen ensimmäisen ojituksen jälkeisen vuoden jälkeen. Rakenteiden purkamisen jälkeen saataisiin taas kuivatusvaikutus paremmaksi.
Avohakkuualueella metsäpohja on mätästetty ja kunnostusojitettu.
– Tällaisissa kohteissa maanmuokkaustoimien pitäisi olla mahdollisimman kevyitä, Jaana Rintala neuvoo.
Rintala miettii, voisiko kyseisessä kohteessa korjaavana toimenpiteenä auttaa ojiin tehtävät hake- tai risupadot.
– Olkipaalejakin on esitetty virtaaman hidastamiseksi, mutta asiaa ei ole tutkittu. Paalit eivät ole metsätalouden vesiensuojelun vakiomenetelmiä, mutta miksei niitä voisi kokeilla.
Jaana Rintala lupaa, että tilannetta seurataan, maanomistajaan ollaan tarvittaessa uudestaan yhteydessä ja ohjeistetaan jatkotoimien osalta.
– Iso-Lamujärvi on meidän eteläosissa yksi harvoja vielä hyvässä ekologisessa tilassa oleva järvi. Virkistyskäytön kannalta järvi on todella tärkeä.