”Mitä ihmettä sinä juokset? Lähde aiemmin niin ennätät kävellen.” Tällainen viisaus on ollut hieman muunneltuna käyttökelpoinen Siikajokivarressa kuluvan talven aikana.
Tienpidosta keskustellaan nyt ja myös jatkossa, eikä vain meillä. Aika harvassa sellaisessa pitäjässä jossa talvella sataa lunta, tielläliikkujat ovat tyytyväisiä. Se on kuitenkin myönnettävä, että autoilijoilla on usein hyvä syy murinaan. Vanhan ajan tiehöyliä, eli -karhuja ei tapaa enää missään. Polanteet kaistojen välissä ja keskellä kasvavat maanteilläkin useampaan senttiin. Kieli keskellä suuta saa ajaa, eikä ohittamisesta voi edes unelmoida.
Taidoista tai halusta tienpito ei ole kiinni, vaan vaa’an toisessa kupissa on turvallisuus ja toisessa raha. Kun määrärahat ja -aika vedetään niin sanotusti nahoille, näkyy se varmasti myös työn jäljessä. Kun sää ja tie ovat huonoja, ymmärrystä peliin. Liikkeelle vähän aiemmin, niin pääsee helpommin hengissä perille. Ja jos siitä huolimatta myöhästyt, myöhästy kerralla reilusti ja pahoittele. Ei se sen kummempaa ole.