Kauralan tilalla Leskelässä kasvatettiin useampi vuosikymmen maitorotuista lihakarjaa. Rotuvalinta meni uusiksi, kun isäntä Pekka Kauranen kyllästyi maitorotuvasikoiden hengitystietulehduksiin.
– Kun elukat sairasti, sitä pahimmillaan kyseenalaisti oman karjanhoitotaitonsa kahdesti päivässä.
Seudulle oli jo aiemmin tullut ylämaankarjatiloja, mutta Kauranen päätyi luontaisesti sarvettomaan Aberdeen Angus-rotuun.
Angusvasikat viettävät ensimmäisen puoli vuotta emänsä vierellä laitumella ja Kauranen olettaa sen tekevän niistä perusterveempiä.
– Noita ei tarvitse lääkitä ja jos antibioottia tarvitaan esimerkiksi vastasyntyneen vasikan napatulehdukseen, niiden liha ei koskaan päädy FinnAnguksen tuotemerkin alle, Kauranen kertoo viitaten osuuskuntaan, johon tila kuuluu.
Parisen vuotta sitten Leskelään saapuneet Angukset ovat vallanneet jo molemmat tilan pihatoista ja maitorotua ajetaan vähitellen alas.
Hieman varauksellisen rodun hyvä puoli on rauhallisuus.
– Ne pitävät etäisyyttä, mutta ihan kaikkia paikkoja ei ole myöskään pakko särkeä.
Kauranen toivoo, että ihmiset alkaisivat arvostaa luontaisesti mureaa ja marmoroitunutta, sekä antibiootti- ja gmo-vapaata lihaa.
– Kun maitorotuisten sonnien liha päätyi käytännössä jauhelihaksi, anguksista pyritään leikatun lihan osuus saamaan mahdollisimman suureksi, isäntä tuumaa pihvilihaa maailman parhaaksi kehaisten.
Päälle hän toteaa, ettei jauhelihakaan outo asia ole heidän nelihenkisessä perheessään. Siitä pitävät huolen pienet traktorimiehet Eeli ja Pieti.
Viime vuodet eivät ole olleet maataloustuottajille helppoja, eikä laatulihakaan tee tiloista kultakaivoksia.
– Pari haastavaa vuotta on takana, niiden kurominen teettää työtä. Pitäis aina osata ajatella mitä ihmiset haluaa 10 vuoden päästä ja ehkä tämä voin olla yritelmää sinne päin.