Metsästys on meille maaseudulla asuville kaikille tuttu harrastus. Kaikille halukkaille löytyy alueita, missä voi metsästää, harrastaa ja käydä erää.
On aivan erinomaisen hienoa, että kuulumalla metsästysseuraan, muutaman kympin jäsenmaksulla pääset nauttimaan jäseneduista. Saat käyttöösi seuran vuokraamat metsästysalueet, voit paistella makkarat nuotiolla, pääset hirviporukkaan yhteisesti haetuille lupamaille. Joskus hieman talkoiluakin yhteisen hyvän eteen. Välillä isommalla porukalla hirvimetsällä, ja joskus taas kaikessa rauhassa yksinään kahvikupin äärellä teeripassissa.
Mutta mitä tämä kaikki vaatii onnistuakseen? Järjestäytymisen. On oltava olemassa metsästysseura ja sillä hallinto. Seuran asioista päättävät jäsenet ja edustajiensa johdolla seura sopii mm. metsästysvuokrasopimukset yhteistyökumppaneidensa kanssa. Ja yhdessä kun asioista sovitaan, on pelisäännöt kaikille selvät, ja jokainen seuran jäsen saa metsästää samoilla ehdoilla kaikilla vuokratuilla mailla. Täytyy sanoa, että on meillä Suomessa kyllä aivan erinomainen järjestelmä! Ei vaadi kohtuuttomia panostuksia, että pääset harrastamaan metsästystä. Tästä suuri kiitos myös maanomistajille!
Mitenkäs sama homma toimii sitten muualla? Kyläyhdistykset? Urheiluseurat? Entäpä työelämä?
Työelämän ”metsästysseurana” toimii paikallinen ammattiosasto, josta monesti liittonakin puhutaan. ”Liiton jäsenet” ovat itseasiassa kaikki paikallisen ammattiosaston jäseniä. Ammattiosaston jäsenet valitsevat keskuudestaan hallinnon ja edustajansa, Luottamusmiehet. Luottamusmiehet neuvottelevat paikalliset sopimukset työnantajien kanssa. Luottamusmiesten neuvoteltua sopimuksista kaikki jäsenet voivat nauttia yhdessä sovituista pelisäännöistä.
Isoimpana erona metsästysseuran ja ammattiosaston välillä on se, että seuran sovittua asiat, koskee sopimus vain seuran jäseniä. Luottamusmiehen sovittu koskevat edut kuitenkin kaikkia työntekijöitä.
Se, että homma toimii, vaatii kuitenkin yhtenäisen porukan. Jos luottamusmiehellä ei ole jäseniä tukenaan, on neuvotteleminen vaikeaa. Jos taas jokainen vaan sopii asiat niin kuin se itselleen parhaiten sopii, kärsii siitä koko kokonaisuus. Niin työntekijöiden kuin työnantajienkin näkökulmasta.
Me ammattiliitoissa teemme työtä sen eteen, että työelämän pelisäännöt olisivat reilut kaikille. Haluamme, että ihminen voi elättää itsensä työtä tekemällä. Haluamme myös, että ihmisillä on mahdollisuus rakentaa tulevaisuus. Eikös tässä olla siis aika hyvällä asialla?