Pekka Forsströmin syntyessä, hänen isänsä Erkki Forsström oli ensimmäisten Turveruukille urakoineiden turveurakoitsijoiden joukossa tekemässä alalla Siikajokivarressa uraa uurtavaa työtä. Poika kasvoi turpeentuoksussa niin, että oli vasta 12-vuotias, kun oli jo ensikerrat oikeissa töissä turvesuolla. Siitä se lähti, kesätöistä turvesuolla, Pekan turvetuotantoputki.
Kesä 2006 oli tuotantomäärällä mitattuna huippukesä. Vuodet eivät ole olleet veljeksiä, mutta kaukana eivät ole Pekka Forsströmin turveurakoinnin parhaat vuodet.
– 2018 ja 2019 kesinä saatiin vielä nostaa hyvät määrät turvetta, mutta tänä vuonna vain noin kymmenen prosenttia vuoden 2018 nostomäärästä, Forsström kuvailee.
Tuotantotavoitteen pieneneminen johtuu monesta seikasta, ei yksin hiilidioksidin päästötavoitteisiin pääsemisessä yhtenä toimena olevasta turvetuotannon alasajosta. Kun useampana kesänä turvetta on saatu hyvin varastoon ja parina viime talvena on säästytty paukkupakkasilta, on turvetta PE-Forss Oy:n tuotannon ostavan Vapon ja Kanteleen Voiman varastoissa riittävästi. Alueellisesti turpeen tarve vähenee, kun Oulun kaupungin uusi kaukolämpövoimalaitos ei tarvitse vanhan laitoksen tapaan polttoaineeksi puun rinnalle turvetta.
Pekka Forsström vakavoituu, kun pohtii, ymmärtävätkö turvealan alasajoa masinoivat, millainen työllistävä vaikutus turvetuotannolla on maaseudulle. Yleensä työmiehet ovat oman tai naapurikylän väkeä, ja palkkaeurot käytetään pitkälti alueella. Vielä 2018 Forsströmin soilla oli yrityksen omien koneiden lisäksi kymmenen aliurakoitsijan kalustoa. Konevoimaa ja miehiä tarvittiin, kun yrityksellä oli kymmenen työmaata. Tänä vuonna tuotantoa on vain kahdella suolla ja lisäksi aliurakointia yhdellä suolla.
Tänä kesänä ei voida työllistää yhtäkään aliurakoitsijaa. Työt on saatu juuri ja juuri riittämään omalle väelle ja muutamalle kesätyöntekijälle.
Alustavia tunnusteluja PE-Forss Oy:n tulevaisuutta turvaavien töiden löytämiseksi on tehty. Turveautot käyvät muun muassa hakkeen ajoon, mutta varsinaiselle turpeen nostokalustolle ei juuri ole tuotannon loputtua muuta käyttöä. Kun tuotanto päättyy, on hallin pihassa mittava määrä romurautaa.
Vaikka turveala on hiipumassa, ei Pekka Forsström ole menettänyt uskoaan yrittämiseen.
– Teen sen eteen töitä, että saadaan pidettyä oma väki työssä kiinni. Meillä on hyvä porukka. Moni työntekijöistä on tullut meille töihin mopopoikana suolle, eivätkä he ole olleet muualla töissä kuin meillä. Ei tähän muutokseen sopeutuminen helppoa ole, kun on turvemieheksi syntynyt.
Toive on, että koronakriisi nostaisi huoltovarmuuskeskustelussa pohdintaan, olisiko kotimainen polttoaine syytä pitää tuotannossa.
Juttu luettavissa kokonaisuudessaan 18.6. ilmestyneestä Siikajokilaaksosta.
PE-Forss Oy
Perustettu 1999. Tuottaa jyrsin-, pala- ja kuiviketurvetta.
Yrittäjä 42-vuotias Pekka Forsström. Työllistää 14 henkilöä, yrittäjä mukaan lukien.
Laajentanut Erkki Forsströmin 1970-luvun puolivälissä aloittamaa turveurakointia. Perheyritys. Toimistoasiat Pekan vaimon Merja Forsströmin vastuulla. Lapset Riina ja Joonas työskentelevät yrityksessä, Joonas on kesätöissä.
2006 Vapo ja 2012 alkaen Kanteleen Voiman kanssa turpeen perilletoimitussopimus.
2020 urakoi Vihannissa Märsynnevalla ja Limingassa Jouttenoisennevalla sekä aliurakoi Team Juntuselle Siikalatvalla.
