Näkkäriä nakerrellessani tuli mieleen toisenlaiset nakertajat. Sellaiset, jotka nakertavat hyvää mieltä, tyytyväisyyttä, iloa. Ihan mitä vaan, mikä saattaisi luoda positiivista ilmapiiriä.
Nämä nakertajat eivät kerta kaikkiaan kestä sitä, että asiat olisivat hyvin. Tuskin ne koskaan ovat voineetkaan olla. Kurjaa se on ihmisen elämä alusta loppun saakka ja sellaista sen oleman pitää jatkossakin. Itku pitkästä ilosta, pieru palioi nauramisesta.
Nakertajat kuljeskelevat ympäriinsä ja vaanivat saalista. Lievimmillään he tyytyvät kauniina päivänä tuhahtamaan, että kyllä pian sattaa. Morsiusparia silmäillessään toteavat, että ei se onni kauaa kestä, oottakaahan, kun arki alkaa.
He eivät ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi olla iloinen tai onnellinen. Ainoa ilon muoto, jonka he tuntevat, on vahingonilo. Ja etenkin se, kun saa todeta olleensa oikeassa.
Nakertajien ansioksi on luettava se uskomaton vainu, jolla he uhrinsa löytävät. Löytävät nuo hiljaiset ja arat nyökyttelijät, joojoomiehet ja -naiset, jotka kuuntelevat kaikkeen mahdolliseen kohdistuvaa valitusta kohtaloonsa alistuen.
Alistuen, koska heillä ei voi olla parempaakaan vastausta, eiväthän he tiedä asioita yhtä hyvin kuin nakertaja. Sillä nakertajien kanssa on turha väitellä. Nakertajat eivät näe, että asioilla voisi olla useampia puolia, joita pohtimalla saattaisi löytyä ratkaisu visaiseenkin probleemaan. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että voisivat olla väärässä, koska sellaista vaihtoehtoa ei ole.
Usein nakertajien aiheet ovat poliittisia, vielä useammin kunnallispoliittisia. He osaavat kertoa, kuka ja ketkä ovat aiheuttaneet lamat, työttömyydet, sotesotkut, homerakenteet, tulvat, metsätuhot, tietyöt ynnä muut. He tietävät tarkkaan, mikä taho tai jopa henkilö on yksin vastuussa pahasta kouluruuasta, vanhusten- ja lastenhoito-ongelmista, juoksutuksista, viemäritukoksista, netin takkuilusta, invataksien saatavuudesta ja ihan mistä vaan. Heille on suotu sellainen määrä oikeatietoisuutta, että heillä on vastaus yksinkertaisesti kaikkeen.
Kamalinta on joskus huomata itsekin negatiivisuuden hetkellä toimivansa kuin tuollainen nakertaja. Silloin ei auta kuin kampata ruhonsa rähmälleen ja antaa äidin kädestä. Valitusvirren veisaajaa pahempi on vain nakertaja iänikuinen, kulkija kaiken tietävä.