Pyhännän Tavastkengällä, Yrjänän tuvan uuninsuu hohkaa punahehkuista lämpöä, mutta Marjatta Kesti vain lappaa lisää puuta.
– Puut pittää latoa erilailla, että saahaan hyvä hiillos.
Vierellä on vesipaljussa kaksi isoa maitoastiaa lämpiämässä. Kädenlämpöiseksi tultuaan niihin on lorautettu juustonjuoksutetta. Toiseen myös hiukkanen suolaa.
– Tykkään, että leipäjuustossa on hiukan suolaa, talon emäntä Eeva Yrjänä toteaa.
Kyseessä on sukupolvia yhteen kokoava Terhokerho, joita pidetään Suomessa lähes 200:lla paikkakunnalla. Niihin ovat tervetulleita niin lapset kuin eläkeläiset ja muut aikuiset viettämään yhdessä kiireetöntä aikaa.
Lokakuun kerhon aiheena oli leipäjuuston tekeminen. Pääemäntänä häärineelle Marjatta Kestille työ on tuttua puuhaa.
– 17-vuotiaana miniäksi tullessa anoppi laittoi laudalla massan valmiiksi ja minä alon paistamaan. Se tippu ja aattelin, että siinäpä saa olla minun puolestani, Kesti porinoi nostaessaan heraisaa juustomassaa siivilän avulla sankosta.
Neljä ja puolivuotias Jaakko Leiviskä seurasi, miten pehmeä massa asettuu uurretun puulaudan pinnalle. Massa hytkyi ja näytti jo siltä, että se valahtaisi ylimääräisen heran mukana nestevakoja myöten alas.
Marjatta näytti Jaakolle, miten juustomassaa taputellaan nätisti kasaan. Myös kahdeksankuinen pikkuveli Lauri pääsi kokeilemaan ja kummasti suu alkoi nappasta.
Lue lisää Terhokerho-ideasta ja juuston teosta 3.11. Siikajokilaaksosta!
