Hän astelee hiekkaista pihatietä kohti kirkkoa. Virmanohut vartalo mustassa kaavussa, uumalla leveä nahkavyö. Pitkähköt hiukset niskassa solmulla, hiusten päällä musta päähine. Kello on puoli kuusi aamulla. Askeleet ovat keveät, niitä ei ikä paina. Edestäpäin katsoessa näkee, että hän on parrakas nuori mies. Hän on 31-vuotias munkki Suomessa, Heinävedellä, Valamon luostarissa. Suomessa munkkeja on 12, Nasari on heistä yksi.
Minä, kirjoittaja, olin hänen opettajansa alakoulussa. Kesälomalla yövyin perheeni kanssa Valamossa ja tapasin Nasarin, entisen oppilaani. Facebookissa vuosia sitten tämä nuorukainen kommentoi kuvaani : - munkin ope! Mielestäni parhaita hoksauksia elämäni varrella. Kirjoitan tekstini sinulle lukija, mutta samalla kirjeen muodossa sinulle Nasari.
Olit erilainen nuori. Näin monesti ikävästikin sanotaan, kun erottuu huomattavasti ikätovereistaan. Sinulla oli hyvät kädentaidot ja olit erittäin musikaalinen. Näissä lahjoissa ei sinänsä ollut mitään erilainen nuori -titteliin oikeuttavaa. Tuurasit yläkoululaisena kanttoria soitellen kirkkouruilla niin, että kirkkokangas raikui. Näiden asioiden yli muistan sinut filosofisista pohdinnoistasi ja pitkistä keskusteluista joko kahden minun kanssani tai ryhmässä oppitunnilla. Vaikutit montaa aikuista kypsemmältä ajatuksissasi.
Opiskelit musiikkilukion jälkeen muusikoksi ja sairaanhoitajaksi. Noviisivaiheen kautta sinusta tuli munkki, yksi kahdestatoista Suomessa. Olit kypsytellyt ajatusta päässäsi useita vuosia ja vihdoin lähestyit kirjeellä luostarin johtajaa päästäksesi ottamaan itsestäsi selvää.
En tiennyt ortodoksisesta taustastasi, ennenkuin kerroit, että olit usein isovanhempiesi mukana kirkossa ja vierailit Valamossa kursseilla tai talkoolaisena aivan kuten monet vapaaehtoiset nykyisinkin. Piha- ja keittiötyöt, siivous, saunamajurin vakanssi ja monet muut arkiaskareet hoituvat talkoovoimin ainakin kesäaikana.
Kerroit, kuinka lapsena kolmetuntisen jumalanpalveluksen jälkeen polvet hellinä uhosit, ettet enään koskaan osallistu ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Nyt on tilanne aivan toisin. Kuvailet palvelusta kauniilla tavalla hetkenä, jossa aika kuluu kuin itsestään tai paremminkin ”palvelus on ajaton”, vailla minkäänlaista pitkästymistä tai pakkoa. Palveluksia on päivittäin ainakin kaksi; aamulla ja ehtoolla.
Lähtiessäni tapaamaan sinua valmistauduin lukemallaValamon nettisivuilta munkkeuteen ja luostarielämään liittyvät tekstit. Koulutukseni ja kokemusteni kautta tunsin ortodoksiuskontoa jonkin verran. Ihmeissäni ja malttamattomana aina uusi kysymys huulillani kuuntelin sinua iltateellä, kun kerroit elämästäsi ja tehtävistäsi munkkina. Minä ohjasin sinua koulussa, nyt ovat osat vaihtuneet.
Opastat kirkkokuntasi kanttoreita ja kuorolaisia omalla musikaalisuuden lahjallasi. Niille, jotka ovat kuulleet lauluasi, on helppo erottaa äänesi korkeana muiden joukosta. Osallistumisen lisäksi toimitat päivittäisiä jumalanpalveluksia diakonina yhtenä kuudesta luostarissa olevasta papistonjäsenestä tai kanttorina – vain laulaen.
Tunnet luostarin taloudelliseen tilanteeseen ja käytännön toimintaan liittyvät asiat ja olet mukana vaikuttamassa niihin ollessasi luostarin johtokunnan jäsen. Johtokunta kokoontuu vähintään viikottain. Sinulla on lusikkasi joka sopassa. Se varmaankin on pakollista, koska yhteisö on niin pieni, ja äärettömän hyvä, koska hyvissä käsissä asiat ovat tiedossa ja hoidossa. Valitettavasti ulkoisista tekijöistä johtuviin asioihin ei voi halutessaankaan vaikuttaa. Tällaisia ovat yllätys yllätys raha-asiat.
Iltateen jälkeisenä päivänä veit perheeni tutustumismatkalle luostarialueelle. Johdatit meidät Kristuksen kirkastumisen kirkkoon, joka on luostarin pääkirkko. Siellä kauniiden ikonien joukossa on ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni. Vielä tänä vuonna lähdet kuljettamaan sitä vierailulle Viipuriin ja vierailet samalla luostarissa, jonne Arseni Konevitsalainen toi sen 1300-luvulla Kreikasta. Tuo ikoni on Suomen ortodoksisen kirkon vanhin ja kallein hengellinen Aarre.
Moni Uuden Valamon hengellinen aarre on myöskin taidehistoriallisesti merkittävä. Suomi menetti aikaisemman luostariyhteisön rakennukset Venäjälle, ja 1900-luvun alun kulta-aika muuttui maailmansotien melskeessä evakkoretkeksi. Marsalkka Mannerheimin ansiosta useat armeijan kuorma-autot kuljettivat luostarien aarteet Uuteen Valamoon Heinävedelle.
Kävimme myös palo-oven takana pitkässä, ahtaassa tilassa, joka on täynnä kirkollisia vaatteita. Siellä sanoit olevasi omassa rauhassasi. Silitysrauta odotti jo ovipielessä seuraavaa tapaamistanne. Osa vaatteista ei ollut tässä varastossa, vaan lasivitriineissä näytteillä prameutensa ja historiansa vuoksi. Kalleimpia ja painavimpia (liki 20 kg) pidetään palveluksissa yllä vain harvoin. Myös tämän näyttelyn sinä olit muokannut nykyiseen tilaansa. Kaikista asuista erityisen vaikutuksen teki skeemamunkin kaapu, joka oli näytteillä erittäin askeettisessa munkin asuinhuoneessa. Huone oli museohuone, mutta vitsailit, että yleisesti luullaan munkkien asuvan sillä tavalla. Kaapu oli mielestäni tyhjänä pelottavan näköinen. Skeemamunkki on munkki, joka on vapautettu kaikista ruumiillisista kuuliaisuustehtävistä pelkkään lakkaamattomaan rukoukseen, eikä sellaista ole tällä hetkellä Valamossa.
Tutustumisretkemme kesti pari tuntia. Paikkoja ja asioita oli monta. Kun ihmettelin ja kyselin kaikenlaista, sanoit, että ihmettelemistä riittää sinullekin koko elämän ajaksi. Aina tulee uusi Miksi tai Miten.
Lopuksi menimme luostarin viinehtimöön. Nettisivujen mukaan kristinusko ja viini ovat kuuluneet aina yhteen. Mekin istuimme edellisenä iltana Viinituvassa juttelemassa ja kuuntelemassa Konevitsa kvartettia. Minulla oli lasillinen punaista Vaeltajaa, sinulla luostarin omaa Luostari -olutta. Myöskin luostarin viski on ollut hittituote. Esittelit viinehtimössä niin viinin- kuin oluenvalmistusmenetelmätkin, taidat siis senkin osa-alueen! Kerroit olevasi lähdössä toisen henkilön kanssa luostarin autolla hakemaan kupariosaa viskipannuun Saksasta asti.
Puuhaa riittää. Silti sinulla on aikaa tavata ja olla yhteydessä ystäviisi ympäri maailman. Olet erittäin ahkera Facebookin päivittäjä. Päivitykset ovat usein hauskoja ja hyväntuulisia. Kuvia on paljon. Roomassa kerroit käyväsi vähintään kerran vuodessa. Siellä 18 ystävyksen puheensorina täyttää helteisen parvekkeen. Keskustelet sujuvasti italiaksi, vaikka paikallisten puhetempoon et ylläkään.
Pyhiinvaeltajien ja turistien puheensorinan ja vilinän vastapainoksi vetäydyt omaan kammioosi tai tutkijan työhuoneeseen kirjastoon.Siellä saat olla aivan omine ajatuksinesi , syventyä teksteihin, joita Valamon kirjastossa on kattavasti, niin ortodoksisia kuin muita kristillisiä.
Nämä kirjat eivät sinulle kuitenkaan riitä. Kirjoitat myös paljon yhdessä kirjailijaystäviesi kanssa. Olen nähnyt Facebookissa syvällisiä pohdintojasi.
”...Tajusin Roomassa jälleen vieraillessani sen, miten Michelangelo loi taideteoksiaan: kuinka hän näki muovaamattomassa kivessä jo valmiina odottavan veistoksen. Hänellä oli tapana sanoa, että hänen tehtävänään oli poistaa kaikki se ylimääräinen aines, niin että piilossa oleva kauneus pääsisi esiin...Olen huomannut, että miten hyödyllistä minulle itselleni on ymmärtää hengellisyys samalla tavoin. Kun kohtaan itseni samalla tavoin ja käsitän vaikeissa kokemuksissani piilevän merkityksen, tapahtuu niin monia prosesseja, joissa tietoisuuteni auttaa minua irroittamaan ylimääräisen, kaiken, mitä en ole; ja silloin löydän ja vapautan jälleen esiin sieluni joka odottaa sisälläni olemaan ulospäin rehellinen - olemaan ylöspäin sitä mitä sen kuuluisikin olla. Eräs ystäväni sanoi, että tämä on sitä prosessia – itsensä toteuttamista - mitä meidän kuuluisi tehdä itsemme ja lähimmäisemme parhaaksi.”
Tämäkään hiljaisuus ei aina riitä. Lähdet melomaan luostarin rannasta tai vaeltamaan Lapin erämaahan. Valamoakin sanotaan erämaaluostariksi, koska se on omana saarekkeenaan luonnon keskellä kaukana muusta asutuksesta. Toisaalta, kauppareissu maalikylän pikkukauppaan saattaa sanojesi mukaan tuoda kolmen kuukauden luostarista poistumattomuuden jälkeen hurjan vapaudentunteen.
Juttua riitti, sinulla ja minulla. Tie kutsui matkaseuruettamme, sinua omat tehtäväsi. Veit meidät lopuksi luostarimyymälään, jossa lahjoitit minulle kirjan Pyhiinvaeltajan Valamo sillä velvoituksella, että omalla alueellani edistän ortodoksisen uskonnon tuntemusta. Sen teen, Nasari hyvä. Kokemuksesi perusteella Suomen kouluissa opetetaan aivan liian vähän toisesta valtionuskonnostamme.
Halasimme ja lupasimme olla yhteydessä. Mukava niin.
Kun saavuimme luostarialuueelle, tuntui, että täytyy puhua kuiskaten. Kun lähdimme, tiesin, että tässä paikassa saa iloita ja nauraa ääneen, ylistää elämää ja sen kauneutta.
Valamon luostari
Etelä-Savossa 40 km Heinävedeltä
Alkujaan sijaitsi Laatokassa Valamon saarilla, 1940-luvulla evakuoitiin sodan alta Heinävedelle (Uusi-Valamo)
Ortodoksinen munkkiluostari
Veljestössä 12 munkkia
Luostarin tulee elättää itse itsensä, pääelinkeino on matkailu
Päivittäisiin jumalanpalveluksiin voivat osallistua kaikki vakaumukseen katsomatta
Luostarissa voi hiljentyä, nauttia luonnosta opastetuilla reiteillä, osallistua Valamo-opiston kursseille, esim. ikonimaalaus, hopeatyö- tai viskikursseille
Luostarissa on eritasoista majoituspalvelua askeettisesta vierasmajasta hotelliin
Luostarilla on oma viinitila, jossa valmistetaan sekä ehtoollisviiniä että luostariviiniä myyntiin
