Ensin nauratti. Nyt eletään Siikajoellakin jo suuren ja turvattoman maailman malliin, kun rauhalliseen tuulivoima-aiheiseen tiedotustilaisuuteen on tuotu kaksi kaapinkokoista järjestysmiestä.
Sitten alkoivat karvat nousta pystyyn ja suuttumus heräsi. Miksi tosiaankin rauhalliseen keskusteluiltaan on täytynyt kutsua totisia järjestysmiehiä täysissä vermeissä? Miesten mustat haalarit, maiharikengät ja sumutepatruunalla varustettu vyö eivät herättäneet luottamusta järjestäjää, Suomen Tuulivoimayhdistystä, kohtaan.
Piti oikein käydä kysymässä, miksi viimeisen päälle varustetut miehet ovat mukana. Kuulemma turvaamassa, että tilaisuus menee rauhallisesti.
Mitä te meistä oikein luulette? Että täällä maalla ollaan rähinäsakkia ja heilutaan nyrkkien kanssa? Ettemme osaa keskustella, vaihtaa näkemyksiä, tuoda erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia esille arvokkaasti ilman puukkojunkkarointia?
Tuulivoima käy tunteisiin. Se jakaa mielipiteitä, koska toiset kokevat kärsivänsä sen vuoksi ja toisten mielestä oireet ovat korvienvälijuttu. Vuosien mittaan mielipiteet ovat kärjistyneet ja tulleet kivikoviksi. Tuuli on jakanut Revonlahden kylän kahtia: toiset kannattavat ehdottomasti ja toiset vastustavat yhtä ehdottomasti.
Vinkka on käynyt ihmisten ystävyyssuhteisiinkin, joita on katkennut ehkä lopullisesti. Viranhaltijoita on herjattu kylillä ja jopa valtuustossa. Valtuuston käytöskulttuuri on heittänyt häränpyllyä; kun enemmistöpäätös ei ole miellyttänyt, on suutuspäissään heitelty korruptiosyytteitä.
Tuulivoimasta pitäisi pystyä vaihtamaan näkemyksiä kuin mistä tahansa auton rengasmerkistä. Mielialoja ei tyynnytetä eikä luottamusta rakenneta järjestysmiehillä, vaan avoimella vuorovaikutuksella. Sen pitäisi olla tuulivoimaa rakentaville yhtiöille ja heitä edustavalle yhdistykselle selvää kuin pläkki.