Siikajoen 4H-yhdistys täyttää 85 vuotta. Se on paljon, ja siksi hattu päästä, kumarrus ja onnittelut.
Minäkin olen ollut 4H-kerholainen. Lapsena 1970-luvulla vetelin kotitalouskortteihin rastinpuolikkaita sen mukaan, miten kauan tiskasin, siivosin tai leivoin. Lopulta kyllästyin tupatöihin, latelin 4H-neuvojalle suorat sanat ja menin navettaan. Siellä oli paljon mukavampaa keräillä rasteja juottamalla vasikoita, kantamalla niille heiniä ja harjaamalla lehmiä.
Meillä oli tietysti kerhokasvimaa. Porkkanaa, punajuurta, salaattia ja sipulia. Voi että oli puuduttavaa perata ja harventaa kasvimaata, kun teki mieli lähteä uimaan.
Kasvimaan jätin hellolleen, kun lautasella uusien pottujen viereeä olleesta salaatinlehdestä löytyi etana.
Kävin 4H:n järjestämän kasvihuonekurssin ja männyntaimien kasvatuskurssin. Timotein lannoituskokeen tein yhtenä kesänä. Neuvojan kanssa tarkasti rajattiin koeruudut ja merkittiin muistiin lannoitemäärät ruutuvihkoon.
Tulokset jäivät saamatta, sillä isä oli silppuroinut koko niityn aiv:ksi noin vain kertomatta minulle mitään.
Edistyksellinen 4H-yhdistys 1970-luvulla innosti nuoria ansaitsemaan kalkkunoilla. Veljeni kasvatteli niitä yhden kesän, ja isoja niistä kasvoikin. Välillä lentää lekuttelivat häkin yli herrastelemaan pihalle, jolloin ulos ei ollut muilla asiaa kuin tutulla ruokkijalla.
Kun tilipäivä lähestyi, ilmoitti neuvoja että kalkkunat täytyy toimittaa ostajalle valmiiksi teurastettuina. Neuvoja oli riuska täti, joka tuli meille kirveen kanssa ja isän avustuksella pätki päät poikki. Veli sai ihan mukavat rahat.
Onneksi 4H elää ajan mukana ja rastikortit ovat jääneet historiaan. Onneksi 4H-järjestö tekee edelleen työtä lasten ja nuorten hyväksi ja opastaa heitä harkitsemaan tekemisiään, harjaantumaan eri tehtäviin, olemaan hyviä ihmisiä ja voimaan hyvin.