Neu­lo­misf­low saa unoh­ta­maan stres­sin- olo on kuin pum­pu­lis­sa pu­li­koi­si

Maatilan emäntänä Maila Lampela on unelma-ammatissaan. Siinä voi varata aikaa lempiharrastukselle, neulomiselle. Vihkoihin Maila on kirjannut ylös tiedot töistään. Mikä lanka, paljonko maksoi, kenelle, minkä kokoinen ja lankamenekki. Lasten myssyjä Maila neuloo kasapäin.
Maatilan emäntänä Maila Lampela on unelma-ammatissaan. Siinä voi varata aikaa lempiharrastukselle, neulomiselle.
Maatilan emäntänä Maila Lampela on unelma-ammatissaan. Siinä voi varata aikaa lempiharrastukselle, neulomiselle.
Kuva: Kirsi Junttila

Vielä ehtii ja hyvin ehtiikin, jos meinaa tehdä jouluksi jotain pehmeää ja lämmintä pakettiin pantavaa. Tarvitsee vain kaivaa esille lankaa ja puikot ja antaa suhista.

– Ei aina tartte tehä sukkia tai lapasia. Voi neuloa vaikka kaulurin tai pipon, vinkkaa armoitettu neuloja Maila Lampela.

Aloittelijakin saa kaulahuivin puikoilta pian pyöräytettyä. Sukkaparin tekee viikossa ja lapaset viikonlopun aikana. Tottunut neuloja ei kauaa äpästele neuletakin tai -puseron kimpussakaan.

– Villavaate on hyvä joululahja. Käsin tehtyä arvostetaan, ainakin meidän perheessä, Lampela sanoo.

Eikä langan aina tarvitse olla puhdasta uutta villaa. Sekoitelangat ovat aivan hyviä ja Lampela käyttää välillä täysin tekokuitulankojakin.

– Huonoja lankoja ei ole, on vain vääriä käyttötarkoituksia. Kaikista langoista löytyy hyvät ja huonot puolet, hän tähdentää.

Erittäin pahaan neuloosiin sairastunut Lampela tuntee langat jos kuka. Hän sanoo syntyneensäkin villalanka ranteessa ja korkkarit jalassa. Ja niitä kahta hän ei vaihda.

– Yhtenä vuonna ostin hopeanväriset korkkarit ja niitä piti vähän venyttää. Tein joulusiivoja villasukat ja korkkarit jalassa. Villasukista on moneksi, hän nauraa.

Neuloosin yksi oire on lankahamstroosi, mistä näkee Lampelalla selviä viitteitä. Eteisessä on kaapintäysi lankaa ja valmiita neuleita. Lankakerät ovat vallanneet puolet tuvan pöydästä ja niitä on majoittunut isoon vakkaan. Varmasti jossain komerossa on lisää.

Vaatteiksi, myssyiksi, kaulureiksi ja joskus sukiksikin Lampela neuloo 10-15 kiloa lankoja vuodessa. Tekovärkkiä hän ostaa kaupunkireissuilla ja tilaa netistä.

– Kuvasta jo näen, onko lanka hyvää. Ja kaupassa käsissä tunnen, onko tämä minun lankaa. Jaksaisin vaikka kolme päivää paasata langoista, jos joku kuuntelee, hän naurahtaa.

Neulomista Lampela on harrastanut yli 50 vuotta. Ensimmäisen neuleensa hän teki alle 10-vuotiaana.

– Sukat tai lapaset, en muista. Äiti opetti. Ensimmäisen puseron tein nukelle ja itse pähkäilin hihakaarrokkeet. Mallia tsiigasin jostain neulelehdestä, hän muistelee.

Puikkojen kilisivät harvemmin kiireisinä vuosina, jolloin lapset olivat pieniä. Mutta 2001 neljä vanhinta lähti kotoa ja tuli tyhjän pesän syndorooma.

– Silloin ratkesi käsistä. Joka kaupunkireissulla säntäsin lankakauppaan ja aloin tehdä neulepuseroja. Tuli yksi lasten pusero viikossa ja vuodessa yli 30 villapaitaa, hän laskeskelee.

Eikä kutimien kilistelylle loppua ole näköpiirissäkään; Lampelan on aivan pakko neuloa. Tänä vuonna sormet ovat vispanneet puikkoja ihan joka ikinen päivä. Jos päivällä ei ole ehtinyt, niin sitten illalla. Joskus jopa yöllä, jos ei saa nukuttua.

– Oon aivan kuin tulisilla hiilillä ja kaahuroin ympäri taloa, jos en voi neuloa. Lenkilläkin suunnittelen päässä neulemalleja ja valikoin lankoja, Lampela kertoo.

Muutamia pakollisia taukoja on neulomisessa ollut. Kerran tuliterä veitsi viilsi Lampelan etusormen auki ja sitä piti parannella jonkin aikaa. Molemmissa käsissä on ollut kipua ja jumia.

Käsivaivoihin löytyi syy hartioista ja yläselästä, jotka ovat neulojalla kovilla. Jumppaamalla ja lenkkeilyllä Lampela sai kätensä taas tikkuamiskuntoon.

– Teen kaikkeni, että pysyn neulontakunnossa, seison vaikka päälläni, hän vannoo.

Hyvä istuin on myös erittäin tärkeä, sillä jos selkä jämähtää, on entinen neuloja. Siksi pehmeä loikoilusohva ei ole paras mahdollinen istumapaikka neulojalle. Paras neulontatuoli Lampelan mukaan on kova puutuoli, jonka selkänoja on pienessä takanojassa. Kirpputorilta Lampelat kävivät ostamassa kerralla kuusi passelia tuolia.

– Nyt on emännällä neulontatooleja. Piisaa hautaan asti, Lampela nauraa.