Joulukuisessa talvihämärässä päivät livahtavat toistensa ohi noin vain huomaamatta. Syntymäpäiväkin saattaa luikahtaa siinä muiden mukana, mutta paavolalaisella Niilo Kiviojalla on vallan mainio muistutin.
– En muuten muistais, että on syntymäpäivä, mutta kun ne aina liputtaa, itsenäisyyspäivänä syntynyt Kivioja naurahtaa.
Päivä on miehen kolminkertainen juhlapäivä: itsenäisyys-, syntymä- ja vielä nimipäiväkin. Kaikki hyviä syitä syödä herkkuja ja nostaa mieliala kattoon.
Oulussa syntyneen Kiviojan mieleen on sota-aika jäänyt hyvin, sillä neuvostoarmeija pommitti kaupunkia ankarasti. Kiivaimpina aikoina äiti vei lapset Ylivieskaan turvaan, jossa katsottiin pohjoisen taivaan punaista loimotusta.
– Taivaanrannassa näkyi kun Oulu paloi. Yrittivät pommittaa asemaa, mutta eivät osuneet. Kaikki muu aseman ympäriltä paloi. Harmi kyllä, koulu ei, Kivioja muistelee.
Pikkupojan näkökulmasta sota-aika oli jännää. Olivathan ilmahälytykset pelottaviakin, mutta toisaalta ne mukavasti katkaisivat koulupäivän. Hyviä muistoja on jäänyt myös saksalaisista sotilaista.
Heistä suuri osa oli nuoria miehiä, joilla oli Kiviojan ikäisiä lapsia kotona.
– Saksalaiset olivat erittäin mukavia. Monilla oli karkkipussi mukana. Ja niillä oli erittäin hyvät vehkeet, Kivioja kertoo.
Pitkä matka on Kiviojan pitänyt tehdä ennen kuin päätyi Paavolaan. Nuori mies opiskeli autokoulun opettajaksi ja pisti autokoulun pystyyn 1958 Pudasjärvelle. Tuolloinen vaimokin hankki autokoulun opettajan pätevyyden.
– Se oli mukavaa aikaa. Mutta siellä on pitkät matkat ja työtä sai tehdä yötä päivää. Sitten tuli kyllästyminen ja lähdettiin Lapualle pitämään huoltoasemaa, Kivioja muistelee.
Seuraavaksi muuttokuorma suuntasi Haapavedelle ja sitten Iisalmeen. Huoltoaseman tiskin takaa Kivioja siirtyi Pohjolan Turistiautojen linja-auton ratin taakse.
Kuljettajana tuli kierrettyä Skandinaviaa ristiin rastiin, käytyä useita kertoja Saksassa ja Venäjälläkin. Ajokilometrejä on kertynyt yli kolme miljoonaa, eli noin viisi kertaa edestakaisin maasta kuuhun.
– Se oli mukavaa hommaa. Näki maailmaa ja oppi kieliä. Puhun suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja venäjää. Koskaan ei tule vaikeuksia ulkomailla, oli missä maassa tahansa, Kivioja toteaa.
Työ vaihtui taas Iisalmessa. Nyt tarvittiin opettajaa ja Kiviojalle tarjottiin työtä aikuiskoulutuskeskuksessa.
Sopivat paperit hankittuaan hän sai lehtorin viran ja opetti sekä linja-auton että rekka-auton kuljettajia.
Vaikka Iisalmessa oli mukava asua, Kiviojan perhe muutti Paavolaan vaimon työn vuoksi yli 20 vuotta sitten. Paavolassa mies on viihtynyt, vaikka välillä tekee mieli muuttaa Ouluun.
– Mutta tällaisen tavaramäärän muuttaminen on kova homma, hän puuskahtaa.
Aika on kulunut hyvien harrastusten parissa. Seinillä on itse maalattuja tauluja ja kirjahyllyssä paljon kirjoja.
Kivioja harmittelee, että näön kanssa on mennyt hankalaksi.
– Nyt pitäisi olla laiskureitten kerho, kun ei ole mitään tekemistä. Siellä valeheltais niin paljon kuin keretään, mies nauraa.
Niilo Kivioja: syntynyt 6.12.1936 Oulussa
Monipuolinen ura: autokoulun opettaja, bussinkuljettaja, aikuiskoulutuskeskuksen opettaja, lehtori
Lapsia 9, lastenlapsia 8
Viettää syntymäpäiväjuhlat Paavolan nuorisoseuralla itsenäisyyspäivänä
