Siikalatvan lukion ylioppilaat saivat painaa valkolakin päähänsä koleassa kelissä lauantaina. Lukiosta valmistui kaikkiaan 14 oppilasta. Ylioppilaat saapuivat lukion juhlasaliin Hetki lyö -kappaleen saattelemina. Kappaleella oli syvällinen merkitys, sillä lakkiaistilaisuus todella oli näille nuorille viimeisiä hetkiä tässä opinahjossa.
Salin koristelussa ja puheissa symbolisen roolin sai myös lintu. Seinille kiinnitetyt pääskyset avasivat siipensä ja suuntasivat kohti korkeuksia. Samanlaista myötätuulta toivottiin myös ylioppilaille, jotka irtautuvat nyt kotoisasta maisemasta ja kokeilevat omia siipiään.
Vanhempien puheenvuoron käytti Seppo Ritala, joka painotti hänkin lakkiaisjuhlan olevan yhden ajanjakson päätepiste ja samalla uusi alku. Vanhemman näkökulmasta päivä oli yksi parhaista lapsen ensiparkaisun jälkeen. Ilon ja onnen lisäksi miehen rinnan täytti haikeus, sillä ylioppilaiden joukossa istui hänen kuopuksensa.
– Kuunnelkaa sydämenne ääntä ja pitäkää tavoitteenne korkealla, hän ohjeisti ylioppilaita.
Rehtori Maarit Leskelän mukaan Siikalatvan lukio pärjäsi tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti. Rehtori muistutti, että yhteiskunnan rakentajat ovat useimmiten kypsyneet lukiossa ja nyt hänen edessään seisoi ryhmä uusia tulevaisuuden rakentajia. Leskelä kertoi jäävänsä mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan nämä avarakatseisemmassa ilmapiirissä varttuneet nuoret lähtevät tulevaisuutta viemään.
Leskelä iloitsi siitä, että hän oli saanut seurata tämän vuosikurssin kasvua jo pitkään. Hän toivoi, että kaikkien siivet kantaisivat myös lukion jälkeisessä maailmassa.
– On pesästä irtautumisen aika. Tarvitaan tukea ja kannustusta. Muistakaa ottaa tukea myös vastaan – se on usein se vaikein nakki. Kaikki ei tule sujumaan kuin Strömsössä, mutta koettelemusten tehtävä on vahvistaa. Positiivinen asenne ja avoimuus maailmalle kantaa pitkälle. Nyt nokka kohti uusia haasteita, Leskelä toivotteli.
Lukion opiskelijan puheenvuorosta vastannut Lotta Rita oli seurannut isosiskonsa lukiotaivalta ja ymmärtänyt opintoihin liittyvän työn määrän. Hän kehui valkolakin saaneita hyvästä ryhmähengestä. Ryhmähenkeä korosti myös ylioppilaan äänenä toiminut Aapo Kinnunen, joka muisteli puheessaan muun muassa yhteisiä vanhojen tansseja, Berliinin-opintomatkaa sekä penkkareita.