Olen huono kokki, mutta hyvä syömään. Viikko sitten päätin toteuttaa yhden kulinaristisen tavoitteeni valmistamalla Joonas Hämäläisen reseptillä ”Jonen pizzan”. Oikeasti sain ylipuhuttua naisen tekemään pizzaa, josta olin haaveillut kesästä lähtien. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että Joonas Hämäläinen on ansioitunut kokki, joka voitti muun muassa Master Chef Finlandin ensimmäisen tuotantokauden kilpailun.
Pizzan onnistuminen kysyi aikaa. Näin kerrottiin Hämäläisen keittokirjassa. Taikina piti valmistaa jo edellispäivänä ja valmistukseen mahtui monta vaihetta, joiden luettelemiseen ei tämän palstan tila riitä. Lyhyesti sanottuna hemmetin työläs projekti ja valvoin iltamyöhään, jotta sain kohotettua taikinaan riittävän kauan huoneenlämmössä ennen sen siirtämistä yöksi jääkaappiin.
Tätä ennen olin tehnyt jo ratkaisevan virheen ostamalla marketista tavallista parempaa, pienessä muovisessa pussukassa myytävää ”nollajauhoa”, jonka avulla taikinasta tulisi helpommin muovattava. Hämäläisen reseptissä oli ihan tavallinen pizzajauho.
Koitti aamu ja paistopäivä. Söin tuhdin aamupalan kello 8 ja lähdin jumpalle. Iltapäivällä siirryimme kaupan kautta appiukon luokse, joka oli lämmittänyt leivinuunin pizzoja varten. Sisällä kehittyi tässä kohtaa jo lupaava nälkä ja unelma rapeasta, maukkaasta ja ohutpohjaisesta pizzasta oli yhä lähempänä.
Murheet alkoivat heti, kun aloimme muotoilla taikinapalloista lättyjä. Pohja oli kuin purukumia – tarttui milloin pöytään, milloin kaulimeen tai käsiin. Nälkä yltyi, verenpaineet nousivat ja ensimmäistä kertaa myös tipaton tammikuu joutui kunnolla koetukselle. Ohut pohja oli mahdoton ajatus, sillä taikina jämähti sitä tiukemmin pöytään mitä enemmän käytti kaulinta. Päätimme jättää rieskat sentin vahvuiseksi, mutta sitäkään ei saanut täytettynä noitumatta irti pöydästä ja leipälapiolle. Kun lopulta lätty oli lapiolla, se myös pysyi siinä, eikä liukunut leivinuuniin vaikka miten ravisteli. Yksi pizza lensi ylösalaisin uuniin, kun epätoivo oli suurimmillaan. Leivinuunin luukku oli jatkuvasti auki ja lämmötkin alkoivat uhkaavasti laskea. Perrrrr.... eikö täällä saa koskaan ruokaa!
Loput luomuksista meni sähköuuniin ja ihan jokainen pizza oli surkea. Yhteensä lysti maksoi maltaita ja melkein kaksi virka-aikaa, mutta olen varma, että ongelma oli jauhoissa. Aion siis antaa Master Chefille vielä toisen mahdollisuuden, mutta olen melko varma siitä, ettei nainen lähde tuohon projektiin enää mukaan.