Tässä viime aikoina on muodostunut tavaksi pyytää anteeksi menneitä. Viihdetaiteilija, kansanedustaja Pirkka Pekka Petelius käy tästä hyvänä esimerkkinä. Petelius pahoitteli julkisuudessa tekemisiään ja toivoi anteeksiantoa saamelaisilta, hetkeä myöhemmin myös romaneilta, joita oli tahtomattaan loukannut esittämillään sketseillä televisiossa.
Petelius ei ole ainoa, joka on joutunut samaan jamaan ja nöyrtymään julkisesti. Ei siinä mitään pahaa liene, jos nöyrtyy tekojensa edessä. Anteeksipyynnöllä myöntää munanneensa. Se ei ole aina suinkaan helppoa, eikä hivele itsetuntoa.
Mutta, kysyttiinkö missään vaiheessa saamelaisilta, että pahoittivatko he mielensä nunnuka-sketeistä? Vai oliko joku herkkähipiäinen vain vetänyt herneen nenäänsä ja vaatinut koko edustamansa yhteisön puolesta julkista anteeksipyyntöä? Tykkäsivätkö romanit heistä tehdyistä sketseistä hyvää vaiko huonoa?
Se ihmetyttää paljon, miksi Petelius pyyteli anteeksi vasta vuosia tapahtuneen jälkeen, ja vasta kun ovet avautuivat Arkadianmäelle?
Loukattu totta kai on oikeutettu anteeksipyyntöön, vaikka sitten aikojen takaa.
Kun tässä on lähdetty anteeksipyytelyn kaidalle polulle, lienee aiheellista kysyä koulutoimen edustajilta, olisiko aihetta anteeksipyyntöön? Nimittäin, meille 1960-luvulla kansakoulua käyneille taottiin päähän vääriä ismejä ja monissa asioissa. Esimerkkinä vaikkapa se, että Afrikassa asuisi neekereitä.
Nyt tuo n-sana on rikollista ja sitä paitsi maanosassa asuu afrikkalaisia ja he ovat mustia. Lapissa piti asuman lappalaisia, eli nyky opein saamelaisia ja lappilaisia.
Palautetaanpa mieliin sekin, ettei Ruukissa asunut tuolloin romaneita, vaan mustalaisia. Väärin sekin.
Herääkin pelko ja epäilys, kuka on vastuussa, jos joudun itse leivättömän pöydän ääreen puheistani oppimisteni pohjalta? Olisiko siis liikaa pyydetty, että meiltä jo vanhuuden höperyyteen vaipuvilta ex-kansakoululaisilta pyydettäisiin anteeksi vääriä opetuksia?
Täytyy myöntää, että Ruukin kansakoulussa sai myös opetusta, joka pitää yhä kutinsa. Esimerkiksi opettaja Lauri Ylisiuruan jankkaama ohje jakolaskusta: silloin kun ei ole, täytyy lainata. Tämä tulee mieleeni varsinkin silloin, kun avaan rahapussini.