Siikalatvan vuoden 2010 kylänä palkitun Hyvölänrannan asukasmäärä on pieni mysteeri. Sitä kysyttäessä kyläläiset Aarne Hyvärinen, Mika Lunki ja Sauli Määttä puhkeavat vilkkaaseen keskusteluun, joka vilisee talojen ja tilallisten nimiä. Vastausta muutetaan neljä kertaa, mutta lopulta lukitaan noin sadan hengen pääluku.
– Kesälomilla ja viikonloppuisin hieman enemmän, kun väki käy kotimökeillään, Hyvärinen pohtii.
Ilmeisesti kylä on kuitenkin aika eläväinen, sillä pienen kuuloinen lukumäärä yllättää kaikki.
– Tosiaanko niin vähän? Ennen oli kyllä vilkkaampaa. Poikasina kun kierrettiin pahanteossa, niin meitä oli iso lauma, Määttä muistelee.
– Silloin joka talossa oli elukoitakin. Nykyään lehmiä on kuudella tai seitsemällä tilalla, mutta on täällä edelleen toiminnassa maamiesseura, metsästysseura ja nuorisoseura, Lunki puolustaa.
Ja toden totta – Hyvölänrannan 92-vuotias nuorisoseura elää ja voi hyvin. Kylällä syntynyt ja kasvanut Raili Pehkonen on ollut nuorisoseuran toiminnassa mukana lähes koko ikänsä.
– Nuorisoseuran voi sanoa olevan kylän sydän ja sielu, hermanskan arvonimellä huomioitu Pehkonen toteaa.
Nuorisoseuran aktiivivuosien varrelle mahtuu monenlaista toimintaa pyhätansseista äitienpäivän ja vapun perinteisiin ohjelmailtoihin. Seuran ja kylän ylpeys on Hyvölänrannalla sijaitseva seurantalo, jota vapaaehtoiset pitävät yllä talkoovoimin.
– Talkoilla on remontoitu, rakennettu ja laajennettu. Tänä vuonna esimerkiksi maalasimme koko talon. Ei tässä tunteja lasketa, kertoo vuodesta 1997 mukana ollut Mika Lunki.
Seuran toinen hermanska Tuula Piirainen nauraa talon olevan motivoiva rasite.
– Talo pakottaa aktiiviseen toimintaan, koska rahaa tarvitaan ylläpitoon, Pehkola selittää.
Tällä hetkellä seuran taloudellinen tilanne on kohtuullisen hyvä. Aina ei näin ole ollut.
– Vuonna -87 pidettiin hätäkokous, kun talon sähköt uhattiin katkaista maksamattomien laskujen takia, seuran ensimmäinen ja ainoa kunniapuheenjohtaja, hermanni ja tarvittaessa jopa talonmies Aarne Hyvärinen muistelee.
Tuolloin seuran miehet tarttuivat toimeen ja kaatoivat talon ympäriltä metsää laskun kuittaamiseksi. Nykyään ylläpito kustannetaan pääosin perinteikkäällä teatteritoiminnalla.
– Ensimmäinen kesäteatterinäytelmä Keinu esitettiin 1996 Raili Pehkolan kotipihassa. 2000-luvun taitteessa oli muutaman vuoden tauko, mutta kyllä kesäteatteri on nykyään seuran suurin voimanponnistus, Lunki ja Hyvärinen pohtivat yhteen ääneen.
Kesäteatteri on vuoden kohokohta, johon valmistaudutaan koko kevät. Näytelmien lavasteet rakennetaan tietysti talkoovoimin ja vuonna 2013 seurantalon pihaan nousi myös 250 istumapaikan katsomo.
– Parhaimmillaan täällä on ollut 350 katsojaa yhdessä näytöksessä, Lunki kehaisee.
Tiistai-illan kenraalinäytöksessä näkee, kuinka hyvin näyttelijät ja muu porukka pelaavat yhteen. Ryhmän tuoreinkin jäsen, Jarno Kaikkonen, on mukana jo kolmatta kesää.
– Kymmenkunta vuotta ollaan nyt tällä ydinporukalla tehty. Tämä on semmoinen kesäperhe, seuran nykyinen puheenjohtaja ja teatterin tekninen avustaja Sari Myllyoja hymyilee.
Tämän vuoden Rakkausresepti-näytelmänkin valmistelut on aloitettu kauan ennen perjantaista ensi-iltaa. Roolit on jaettu jo tammikuussa, joten teatteri vaatii vapaaehtoisilta pitkäjänteistä sitoutumista. Kauniita naisia, valelääkäreitä, polliiseja ja pikkurikollisia vilisevä näytelmä on sopivan hektinen sekoitus stereotypioita, huumoria ja kannanottoja. Jos ei ole tylsää ollut tekijöilläkään, niin ei näytelmä takuulla jätä kylmäksi katsojaakaan.
– Näytelmä valitaan aina tarkkaan. Yhtä mieltä ollaan aina oltu siitä, että komediassa on pysyttävä, seuran sihteeri ja näyttelijä Tarja Kemi toteaa.
Teatteritoiminnan myötä Hyvölänrannan seurantalosta on muotoutunut koko Kestilän talo. Raili Pehkonen pohtii, että vaikka kylässä on väki vähentynyt, niin nuorisoseuran tulevaisuus on turvattu. Vanhan sanonnan mukaan kun väki vähenee, pidot paranevat.
– Ja pakkohan niiden on parantuakin, etteivät viimeisetkin lähde, Tuula Piirainen nauraa.