Viisastelu tai jeesustelu suun soitosta puhumattakaan toimii harvoin – tuskin koskaan, mutta väihtellen alkaa tuntua, että Siikajoen valokuituhankkeen tarpeellisuutta pitää korostaa keinoja kaihtamatta. Jotta hanke toteutuu, tarvitaan tuhat sitoutunutta valokuidun asiakasta, mutta Siikajoki on jämähtänyt alle 700 kuluttajaan. Tätä on nätisti sanottuna vaikeaa ymmärtää. Verrokkikuntana tässä kohtaa voisi pitää lähinaapuria Siikalatvaa, joka on siirtynyt 2010-luvulle onnistuneesti jo vuosia sitten ja kunta voi kehittää Siikaverkon sisällä erilaisia toimintoja melkeinpä mielin määrin. Ihan heti ei tarvitse sanoa, että kapasiteetti on loppu. Siikajoella sen sijaan viestit tuntuvat olevan jopa kuituhankkeelle vihreää valoa näyttäneiden päättäjien keskuudessa sellaisia, että ”kyllä nykyisellä on pärjännyt ja pärjätään myös jatkossa.” Ei vaan pärjätä.
Palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Siellä ovat pankit ja tulevaisuudessa enenevässä määrin myös julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto.
Nyt kun valokuituun pääsee kiinni 300 eurolla, on pelkästään hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä.