Ahkerointi tekee onnelliseksi. On aivan mahdottoman mukavaa sivusta seurata työlleen antautuneen ihmisen uurastusta. Siinä silmä lepää ja tulee hyvä mieli, kun hommat hoituvat ilman omaa huhkimista.
Sama pätee hiihtämiseen. Minusta on tosi viihdyttävää katsoa, kun kilpahiihtäjät sulavasti sivakoivat menemään räkä nenänpäästä roikkuen, kainalot märkinä ja leuka kuolassa. Sohvalla lojuvan sydänalassa hytkähtää, kun suomalainen pärjää kansainvälisillä laduilla. Parasta on, että katsominen riittää – minun ei tarvitse lähteä itse räpiköimään suksien ja sauvojen kanssa minnekään.
Hiihto on suomalaista kansallisurheilua, ja sen harrastuksen intoa yritettiin minuunkin iskostaa koulussa oikein kyyryssä ensimmäisestä luokasta alkaen. Välitunnit piti junnata rinkulaa koulun ympäri ja liikuntatunteja varten opettaja teki ladun pitkin ja poikin jyrkkiä jokitöyräitä, joita me lapsi-parat epätoivoisina kipusimme – usein kävelimme – ylös ja kauhuissamme laskimme alas.
Hiihtokidutus jatkui yläasteella. Liikunnanopettaja hiihdätti kilpaa, mittasi pulssia ja hiihdätti taas. Ja ihan kirjaimellisesti puhui suu vaahdossa siitä, miten hyviä hiihtäjiä suomalaiset ovat ja miten tärkeää on osata hiihtää. Erityisesti tyttöjen, sillä synnytys vastaa 50 kilometrin hiihtolenkkiä. Hop hop, hiihtämään ja valmentautumaan tulevaan!
Näin kotikuntani koululaitos onnistui kitkemään minusta pois sen pienen hiihtoinnostuksen, joka minuun oli joskus kuusivuotiaana syttynyt. Heikosti lepattava into ei kestänyt ensimmäistäkään kouluvuotta. Muuten, olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta.
Aika on suuri parantaja, ja Ruukkiin muutettuani hiihto alkoi vaikuttaa ihan varteenotettavalta tavalta virkistäytyä ja pitää kuntoa yllä. Etenin jo niin pitkälle, että kävin noin 10 vuotta sitten ostamassa sukset Oulusta Rintamäeltä.
Koska en ole ikinä ymmärtänyt, mitä hauskaa on hinkata parin kilometrin lenkkiä aina uudestaan ja uudestaan, ostin vaellussukset. Kuvittelin mielessäni, miten hiihtelen hiljakseen metsässä ja avarilla soilla. Nautin luonnosta, hiljaisuudesta ja kevättalven valosta. Katselen eläinten jälkiä ja näen, mistä susi on jolkotellut.
Pitäisiköhän pyyhkiä suksista pölyt?