Ojien kun­nos­tus­ta vain tar­pee­seen – joskus voi olla syytä luopua oji­tus­hank­kees­ta

Vesien suojeluun on keinoja. Pintavalutuskentillä pyritään pidättämään valumavesistä kiintoainetta ja ravinteita.
Vesien suojeluun on keinoja. Pintavalutuskentillä pyritään pidättämään valumavesistä kiintoainetta ja ravinteita.
Kuva: Metsäkeskus

Vesiensuojelu on noussut tärkeimmäksi lähtökohdaksi kunnostusojituksia suunniteltaessa. Tavoitteena on, että toteutunut hanke ei heikennä lähivesistön tilaa.

Ojitusten suunnittelun lähtökohtana on tarve saada metsä- tai peltomaan vesitalous kasvuolosuhteiden kannalta hyvään kuntoon. Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Eljas Heikkinen valottaa, kuinka kunnostusojituksissa metsäpalveluita tarjoava yritys tekee metsänomistajan pyynnöstä ja tarpeesta kunnostusojitussuunnitelman. Työn pohjana on suunnitteluohjeistukset.

Kaikki maapohjat eivät sovellu kunnostusojitettavaksi. Esimerkiksi karua, jäkäläturvekangasta ei nykyohjeistuksen mukaan saa uudistusojittaa. Varputurvekangas on Siikajokivarressa kunnostusojituskelpoinen, mutta maapohjan täytyy olla tarpeeksi viljava ja kohteessa tulee olla oikeasti kunnostusojitustarve.

– Turhia kunnostusojituksia ei pidä tehdä. Kun ojituksia tehdään, vesistönsuojelu on kaikista tärkein huomioitava asia. Eroosioherkillä alueilla pitäisi ojitussuunnitelmasta luopua kokonaan.

Vesistön suojelemiseksi on monenlaisia ratkaisuja. Perinteisesti käytetyt laskeutusaltaat eivät ole kovin tehokkaita. Tehokkain on pintavalutuskenttä eli ojittamaton suoalue, jolle ojitusalueen vedet johdetaan ja jossa ne suodattuvat ennen kuin menevät vesistöön.Tärkeä vesiensuojelutoimenpide on tehdä ojiin välillä kaivukatkoja, joissa vesi asettuu.

Vesiensuojeluasiat huomioidaan vesistöjen läheisyydessä kivennäismailla myös hakkuiden yhteydessä.

Uudistusojitusta ei saa tehdä enää lainkaan.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Eila Turtola tähdentää, että Suomessa peltoviljely edellyttää toimivaa ojitusta. Kiistaton tosiasia on, että ojavedet tuovat vesistöihin ravinteita ja kiintoainesta ja paikoin myös haitallisia metalleja ja happamuutta. Ravinnepäästöjä vesiin pienennetään kiinnittämällä huomio lannoitusmääriin.

Tulevaisuudessa voi olla mahdollista säätää vesitaloutta nykyistä joustavammin ja automaattisesti niin, että optimoidaan kasvien vedensaanti ja samalla minimoidaan ympäristöpäästöt.

Aiheesta tarkemmin torstaina ilmetyneessä Siikajokilaaksossa.

Ilmoita asiavirheestä