Aamulla hirvittää avata radiota, sillä päällimmäisenä on ajatus: mitähän kauheuksia Euroopassa nyt on tapahtunut? Järkyttävät uutiset terroristien veriteoista saavat miettimään, minne maailma oikein on menossa.
Muuttuneen tilanteen näin huhtikuussa Roomassa. Olin lomaillut tuossa ikuisessa kaupungissa edellisen kerran kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen ovat pelko ja uhka astuneet Roomaan ja katukuvaan olivat ilmestyneet totiset, rynnäkkökiväärein aseistetut sotilaat. Heitä oli kirkkojen, ostoskeskusten, metron ja turistinähtävyyksien ovilla, porteilla, käytävillä ja kujilla – ja sormi liipasimella. Se näky veti turistinkin totiseksi.
Terrorismi on kuvottavaa. On äärimmäisen alhaista tappaa suojattomia ja täysin viattomia ihmisiä keskellä arkielämää. Tehtiinpä iskuja sitten vaikka uskonnon, politiikan, kansalliskiihkon tai rahan takia, ovat ne yhtä tuomittavia. Viattomien tappamista ei voi perustella millään syyllä. Terroristi on silkka rikollinen, joka ansaitsee lain kovimman rangaistuksen.
Vaikka Euroopassa riehuneet äärijärjestö Isisin tappajat ovat vannoneet allahinsa nimeen, ovat he ensisijaisesti tappajjia, eivät muslimeja. Arabimaissa, siis islamin syntysijoilla ja puhtaimmissa muslimimaissa, Isisiä vihataan ja sen uskonkäsitys torjutaan. Myös kaikki tuntemani Ruukissa asuvat ja asuneet muslimit sanovat, etteivät Isisin jäsenet ole oikeita muslimeja, vaan hulluja murhaajia.
Mutta Isis on saamassa aikaan sen, mitä se haluaakin. Sen tavoite on kylvää vihaa ja epäluuloa ihmisten välille, ja siemen on nousemassa oraalle Suomessa sekä omassa jokilaaksossamme. Vihapuhetta lietsotaan somessa jatkuvasti. Maahanmuuttoa saa kritisoida, mutta ei leimata mitään kansanryhmää vaaralliseksi ja pelottavaksi. Se ei rakenna rauhaa ja sopua, siksi olisi aika laittaa jäitä hattuun.
Jos tämä on niin sanotun suvakin puhetta, niin olkoon sitten. Mieluummin suvakki kuin vihakki.