Olli Jussila, 82, istuu kalalla kaverinsa kanssa. Koukkuun tarttuu vain pieniä kaloja. Kaveri sanoo, että kyllä vaimo perkaa.
Kun vain muistaisi nykyisen nimen. Kielen päälle tulee tavan takaa edesmenneen vaimon nimi, ja kaveri eikuttelee Ollin mielestä ihan tarpeeksi.
– Olin itsekin jo leskimies. Päätin, että jos toisen vaimon otan sen pitää olla Eeva. Aivan kuten ensimmäinen vaimonikin oli. Jos tulee sekopääksi, niin säästyy kotona ainakin nimivirheiltä, nauraa Olli.
Aivan kuin Ollin puoliksi vitsillä heitetty toive olisi kuultu jossain. Hän huomaa lehdestä, että Rantsilassa on Eeva, joka on hiljattain jäänyt leskeksi.
Sukunimi on Varonen ja puhelinnumerokin löytyy luettelosta. Olli kirjaa Eevan tiedot lehden sivulle, keskeneräisen ristikon yläpuolelle.
– Meni kuukausia ennen kuin uskalsin soittaa. Ikävä korpesi sen verran pahasti, että sitten oli pakko.
Eeva soittaa takaisin outoon numeroon. Olli esittää asiansa ja lähettää viestillä itsestään Eevalle kuvan. Eeva epäröi oman kuvan lähettämistä tuntemattomalle. Olli vastaa, että tulee paikalle ja ottaa kuvan itse.
– Lisäsin vielä, että tulen kuudelta aamulla, kun tukka on vielä pörrössä. Saadaan oikea kuva. Eeva sanoi, ettei sellainen käynyt. Mutta saisin tulla keskipäivällä. Eeva istui pianonsa ääressä ja siinä me katselimme toisiamme tovin, Olli muistelee.
Kun Olli lähtee, Eeva ei osaa alkaa millekään. Hänen luonaan on juuri vieraillut tuntematon mies Haapajärveltä. Eevan omat tietolähteet ovat varmistaneet hänelle, että kyseessä on fiksu mies. Eeva miettii Ollia ja koko kuviota, minkä keskelle on joutunut aivan puun takaa.
– Minun oli pakko soittaa Ollin perään. Olli sanoi tietävänsä, että soitin. Taidat tykätä minusta, oli Ollin kommentti.
Olli päättää esitellä Eevan lapsilleen, jotka asuvat Etelä-Suomessa. Hän lähettää Whatsupilla kuvan Eevasta perheryhmään.
– Aamulla puhelimessa oli 150 viestiä. Kyllähän siellä oli kaikenlaisia mielipiteitä.
Tuore pari menee kihloihin ennen visiittiään lapsille.
– Kosin ihan seisaaltaan, Olli kertoo.
Kun kihlajaisista on kulunut parisen viikkoa, on vuorossa kirkkohäät Rantsilassa. Rantsilan kirkko on Eevalla tuttu ja rakas paikka, sillä hän on toiminut siellä pari vuotta kanttorina ja laulaa edelleenkin kirkkokuorossa.
– Häissä kaikki olivat iloisia puolestamme. Pappi sanoi muistavansa häät ikuisesti. Se oli mahtava tilaisuus, Eeva kertoo.
Tuore aviopari elelee onnellisen tasaista arkea saman katon alla Rantsilassa.
– Suhteen alkutaival on helpompaa näin toisella kerralla. Suosittelen kaikille yksinäisille eläkeläisille. Pitää uskaltaa lähteä kotoa ulkomaailmaan, Olli kannustaa.
Eeva arvostaa Ollin positiivisuutta. Heitä yhdistää ristikot ja rakkaus klassiseen musiikkiin. Aamulla Eeva keittää puuron ja Olli petaa sängyn.
– Ei ole tarvinnut riidellä. Huolia on hitusen vähemmän, kun ei tarvi olla yksin, Eeva tiivistää.