Hirsiseinät, kattoparrut ja kuluneet, korkeat kynnykset. Iso uuni ja narisevat lankkulattiat. Koko 100-vuotias talo ja kaikki sen entisen asukkaitten suopeat henget toivottivat Suvi ja Timo Ylitalon tervetulleiksi heti ensi käynnillä.
Vanhaa taloa etsinyt perhe ajeli Siikajoenkylältä Luohualle katsomaan taloa reilut kolme vuotta sitten. Jo pihapiiri rakennuksineen ja puineen puhutteli Suvia.
– Kun astuin taloon ensimmäisen kerran, tunsin hyvän läsnäolon ja rauhan, hän kuvailee.
Siltä seisomalta Suvi tiesi, että tässä on perheen koti. Hän oli aina kaivannut vanhaan taloon, jossa uuni ja lautalattia. Mitä isompi uuni ja mitä narisevammat lattiat, sen parempi.
Luohuan talon pirtti täytti haaveet ja enemmänkin; hirsiseinät ottivat tulokkaat omikseen ja heille tuli tunne, että tähän taloon he kuuluvat.
Kuluneiden kynnysten yli asteleva uusi emäntä halusi muistaa kaikkia talossa ennen asuneita ja kirjoitti heille runon. Runo Olitko onnellinen voitti Siikajoen kulttuuritoimen kilpailun.
Vaikka Suvi on kirjoittanut pitkään päiväkirjaa ja novellejakin omaksi ilokseen, runosuoni aukesi vasta Luohualla. Se johtuu paikasta ja sen lämpimästä hengestä, hän arvelee.
Yökyöpeliksi itseään kutsuva Suvi tykkää tehdä ristikoita hiljaisuudessa, kun muut nukkuvat. Niitä hän oli sinäkin yönä rustailemassa, jolloin voitoruno syntyi.
– Tuli turvallinen ja rauhallinen olo. Ajatukset kääntyivät siihen, mitä on tässä talossa tapahtunut ja mitä on ollut, ovatko entiset asukkaat olleet yhtä onnellisia, hän kertoo.
Lattialla oli sopivasti sanomalehti, ja sen marginaaliin Suvi kirjoitti ajatuksensa. Aamulla hän huomasi että jaa, siinähän on runo.
– Ei tarvinnut puristaa, vaan se nousi hyvästä mielestä ja fiiliksestä. Runo edustaa onnellisia asioita, hän sanoo.
Runokilpailun voitto oli iloinen yllätys. Se on tuntunut hyvältä entisestä koulukiusatusta, joka kantaa vieläkin ikäviä muistoja.
– Tuntuu, että minäkin osaan jotain, Suvi avautuu.
Parhaalta tuntui se, että runo on löytänyt tiensä sekä kilpailun tuomareiden että monien muidenkin sisimpään. Kiittäviä viestejä on tullut runsaasti; lukijat ovat kuulleet runossa omia kokemuksiaan, omaa lapsuuttaan ja lapsuudenkotiaan.
– On ollut iso asia, että runo on liikuttanut ja koskettanut. Kannustus ja palaute on hämmentänyt, Suvi toteaa.
Palkinnonjakoa edeltänyt viikko oli surullinen, sillä muutaman päivän sisällä kuoli kaksi rakasta lemmikkiä. Tieto kilpailun voitosta oli hyvä uutinen, joka toi elämään taas iloista virettä.
– Viikkoon mahtui kaikki elämän värit, Suvi kiteyttää.
Palkintosumma on talletettu koiranpenturahastoon, joten lisää iloa on elämään tiedossa.
Talo oli ostaessa hyvässä kunnossa, mistä Suvi on kiitollinen. Isoa remonttia ei ole tarvinnut tehdä, joten vanha on tullut palaksi elämää.
– Tulen hyvälle tuulelle, kun saan haistella vanhoja hirsiä, hän naurahtaa.
Levollinen tuoksu on muistuttanut entisaikojen hyvistä asioista, joita perheessä halutaan vaalia. Puhutaan ja vietetään aikaa yhdessä, tavataan ystäviä, kyläillään naapurissa ja autetaan toisia. Kylähenki on Luohualla edelleen voimissaan ja kylän puuhanaiset pitävät yhtä.
– Rakastan taloa, pihapiiriä ja kylää. Kolmessa vuodessa olemme tulleet niin luohualaisiksi, niin luohualaisiksi, Suvi myhäilee.
Suvi Ylitalo
37-vuotias perheenäiti ja yrittäjä
Puoliso Timo Ylitalo "Maailman paras puoliso."
Perheessä 3 tytärtä "Olen onnellinen omista tyttäristäni."
Perhe muutti Luohualle Siikajoenkylältä 3 vuotta sitten "Luohua on hyvä paikka asua."
Nuoresta saakka pitänyt päiväkirjaa ja kirjoittanut novelleja, runojen kirjoittaminen alkoi vasta Luohualla "Kirjoittaminen on kausittaista, kirjoitan sen mukaan mitä mielikuva kertoo."
Työskentelee sihteerinä puolisonsa teollisuuden turvallisuusalan yrityksessä Vaiscom Oy:ssä, työhuone kotona "Koti on paikka jossa teen työtä, asun ja harrastan."
Eläinrakas, kuten muukin perhe; talon väkeen kuuluu vuohia, hevosia, kanoja, kissoja ja koira "Eläimet tekevät onnelliseksi."