Mikä ratkaisee paikan menestymisen tai taantumisen? Riippuuko menestys väkiluvusta, pääomista vai ehkä sijainnista? Onko kaikki sattumaa vai voidaanko kovalla tahdolla muuttaa kehityksen suuntaa? Historiasta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, että menestyminen on aina monien tekijöiden summa eikä kerrallinen menestys takaa onnen jatkumista ikuisesti.
Vielä 1500-luvun puolivälissä Siikajokilaakson väkirikkain ja vaurain kylä löytyi rannikolta, Siikajoen suulta. Siikajoen kylä oli suurempi kuin Pyhäjoen ja Kalajoen rannikkokylät ja vain hieman pienempi kuin Limingan kylä, joka oli tuolloin Pohjois-Pohjanmaan suurin.
Vuosisatojen vieriessä Siikajoen kylä menetti johtoasemansa jokilaaksossa Ruukin kylälle, johon syntyi yksi Pohjois-Suomen ensimmäisistä teollisuusalueista. Ruukin teollisuuden juuret ovat jo 1670-luvulla perustetussa potaskatehtaassa, mutta sen kulta-aikaa olivat 1900-luvun alkuvuosikymmenet, jolloin Ruukista löytyi kolmen sahan lisäksi tiilitehtaita, hiilen ja tärpätin valmistusta ja kaljatehdas.
Siikajokilaakson maatalouspitäjistä väkiluvultaan suurimmiksi kasvoivat Kestilä ja Rantsila, joissa kummassakin oli parhaimmillaan lähes 4000 asukasta. Maatalouden rakennemuutos ja maaltamuutto alkoivat koetella rajusti molempia kuntia 1960-luvulta lähtien, eivätkä ne lopulta enää kyenneet selviytymään itsenäisinä kuntina.
Nykyisen Pyhännän alue oli pitkään Siikajokilaakson köyhintä seutua. Halla iski herkästi latvakylien viljelyksiin ja siksi nälkä- ja taudit koettelivat niitä usein. Pyhännän itsenäistyessä vuonna 1909 olivat entisen emäpitäjän Piippolan isännät tyytyväisiä päästessään eroon nälkämaasta, jossa asuivat vain ”kuret ja pirut”.
Pyhäntä oli pieni ja köyhä vielä 1960-luvullakin, kun maaltamuutto näytti vievän kunnasta viimeisetkin asukkaat. Asiantuntijat latoivat kilpaa madonlukuja Pyhännälle ja sen kaltaisille pienille maaseutukunnille ja ennustivat väen loppuvan niistä viimeistään vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Toisin kuitenkin kävi: Pyhännällä ennusteisiin ei tyydytty vaan käärittiin hihat ja ryhdyttiin tekemään töitä suunnan kääntämiseksi, tunnetuin seurauksin. Nyt entinen nälkämaa on Suomen teollistunein kunta.
Suuremmassa mittakaavassa koko Suomen kehittyminen pienestä ja köyhästä kehitysmaasta nykyiseksi vauraaksi hyvinvointivaltioksi, monella mittarilla maailman parhaaksi maaksi, on paras mahdollinen esimerkki siitä, ettei menestyminen ole kiinni väkiluvusta, pääomista tai sijainnista. Suurin merkitys on yritteliäillä ihmisillä. Suomen menestystarinaa korostaa se, että naapurista löytyy esimerkki myös päinvastaisesta lähtötilanteesta ja kehityksestä.