Haapavetisen Vesa Tervojan opiskelusuunnitelmat muuttuivat, kun kotikylän koulun johtokunnan väkeä tuli kysymään myöhään pyhäiltana jo nukkumassa ollutta nuorukaista opettajansijaiseksi. Kotikylän koulussa sijaisena toimiessa heräsi kiinnostus opiskella opettajan ammattiin.
Nuoren opettajaparin Rantsilaan houkutti vuonna 1959 julkaistu ilmoitus: Kerälän koululla oli avoinna työpaikat kahdelle opettajalle. Työpaikassa kiinnosti myös koulun sijainti kauniilla paikalla, kalaisan Siikajoen rannalla.
– Sillä tiellä olen ollut, enkä ole yhtään katunut. Ei voi sanoa, että aina olisi ollut työ helppoa, mutta tuntuu, että onnistuin.
Tervoja on jäänyt aikakirjoihin opettajana joka ei koskaan jättänyt oppilaitaan luokalle saatikka jälki-istuntoon. Asiat soviteltiin lasten kanssa puhuen. Oppilaan luokalle jättämisessä hän ei puolestaan nähnyt mitään järkeä.
– Kouluaika on niin pitkä, että siinä ehtii oppia.
Oppilaitaan Tervoja innosti urheilemaan ja näytti itsekin esimerkkiä monipuolisesti urheillen. Opettajien SM-kisoista hänellä on hallussaan kaksi kuulan työnnön Suomen mestaruutta yli 40-vuotiaissa.
Opettajaopintojen alkaessa Vesa Tervoja ei osannut soittaa mitään instrumenttia. Pianosta tuli niin mieluinen soittopeli, että piano soi myös eläkekodissa.
Aila ja Vesa Tervojan perhe oli Rantsilassa viimeinen opettajapariskunta joka asui koulun yhteydessä opettajan asunnossa. Eläkepäivien lähestyessä Vesa kyseli tonttimaata jokivarresta. Maakauppoja ei syntynyt, mutta kaupat tehtiin saman tien, kun entinen oppilas soitti ja kertoi, että hänellä on talo myytävänä Porkanrannalla.
– Tässä on järvet ja omistamani metät vieressä, kuvailee Tervoja Kurunkanavan kupeella, Siikajokirannassa olevaa tonttia.
Eläkkeelle jäätyään Tervoja kieltäytyi hänelle tarjotuista opettajansijaisuuksista. Aika on kulunut hyvin metsätöissä, metsällä ja kalastaessa. Kalamiestä harmittaa, että Siikajoen kalakanta on taantunut. Enää ei Kurunkanavan suullakaan näy virvelimiehiä kuten ennen.
80-vuotispäivän lähestyessä Vesa Tervoja ilmoitti jälkikasvulleen, että metsätyöt on hänen osaltaan tehty, kun metsät on saatu hyvään kuntoon. Poika sai isän moottorisahan.
Päätös ei suinkaan tarkoita, ettei Vesa enää metsässä liikkuisi, vaan hän on vaihtanut työvälineen vesuriin. Metsässä yhden käden vesurin kanssa liikkuminen on mitä parasta hyötyliikuntaa.
– Olen sanonut, että olen saanut olla sekä metsänhoitaja että opettaja, Tervoja myhäilee.
Oman sävynsä Ailan ja Vesan elämään toi matkakumppaniksi lyöttäytynyt vaimon pitkäaikaissairaus. 27 vuotta sairastettuaan Aila vietti viimeiset neljä vuotta petipotilaana.
Vesa Tervoja silmät kirkastuvat, kun hän puhuu ystävästään.
– En ole kymmeneen vuoteen itkenyt. Yhteiset harrastukset yhdistävät meitä. Hyvä ystävä pitäisi olla jokaisella, toteaa Vesa Tervoja.
Vesa Tervoja täyttää tänään 80 vuotta. Syntymäpäiväkahvit juotiin jo viikonloppuna perheen kesken. Syntymäpäivänään päivänsankari voi olla vaikka metsässä, joten kotosalta häntä on turha tavoitella.
– Pidin 40-vuotisjuhlat, kun ajattelin, etten kerkiä juhlia seuraavia pyöreitä vuosia.
Tervojalla oli nelikymppisenä tunne, että hän kuolee nuorena kuten isänsä. Toisin kuitenkin kävi.
– Elämä on suuri lahja. Olen saanut elää ja tehdä mitä olen halunnut, Vesa Tervoja iloitsee.