Pentti Haanpään koulun nuorimmat oppilaat ovat syksyn opetelleet aivan uudenlaista koulunkäyntitapaa. Ykkös- ja kakkosluokkalaisten aamut eivät ala tikkusuorissa jonoissa pulpetin vierellä seisten, vaan leppoisasti ringissä omilla paikoillaan istuen.
– Siniset täplät on pojille, punaiset tytöille, rinkiin änkeävää toimittajaa ohjeistetaan.
Opettaja Jutta Kemppainen tervehtii oppilaitaan sekä suomeksi että englanniksi ja saa vastauksen reippaasti kahdella kielellä.
Luokassa on 20 oppilasta, mutta pulpetteja vain kourallinen. Mitä se tämmöinen peli oikein on?
– Idea on ollut mielessä jo parin vuoden ajan ja olen lukenut pulpetittomiin luokkiin siirtyneiden opettajien kokemuksia suurella mielenkiinnolla. Tänä syksynä päätin sitten kokeilla, opettaja kertoo.
Liikkeelle hep
Aamupiirin ja tulenpalavien viikonloppu-uutisten kertomisen jälkeen Kemppainen ohjeistaa lapsia ottamaan esille harjoitusvihkon, kynän sekä kumin, ja valitsemaan itselleen työskentelypaikan.
On patjoja, jumppapalloja, säkkituoleja, seisomapöytiä ja ne perinteiset pulpetit. Tarvikkeet löytyvät joko reppuparkissa roikkuvasta laukusta tai omasta lokerosta.
Alkaa jo kuulua pientä kuhinaa, mutta liikkeelle lähdetään vasta, kun ope on sanonut taikasanan HEP!
Työskentelypaikan valinta vilkkaiden oppilaiden kesken aiheuttaa väkisinkin ääntä ja liikettä, mutta pöydällä jököttävät liikennevalot pitävät äänenvoimakkuuden sallituissa rajoissa. Mieluiten värin pitäisi pysyä vihreällä.
– Keltainen on ok, mutta punainen hälyttää, koska se tarkoittaa huonoa työrauhaa, Ronja selittää.
– Ja jos me saadaan kolme punaista, niin ei saada tsemppimerkkiä. Kymmenestä merkistä me saadaan pitää oma tunti ja päättää, mitä silloin tehdään, Ira tarkentaa.
Opettaja kertoo, että hiirenhiljaista ei ole oikeastaan koskaan.
– Pyrinkin opettamaan, että hyvä työrauha ei tarkoita äänetöntä, vaan hiljaista ja rauhallista työskentelyä, johon voi kuulua myös asiaan liittyvää supatusta!
Syitä pulpetittomuuteen on useampia, esimerkiksi Liikkuva koulu -ideologia ja liika istuminen on vaarallista -ajatus. Samalla täyttyy uuden opetussuunnitelman mukainen monipuolisten oppimisympäristöjen tavoite.
– Sitäpaitsi, kuka 7-vuotias edes jaksaa istua kovalla penkillä parhaimmassa tapauksessa 45 minuuttia, kun aikuisellekin se tekee tiukkaa, Kemppainen ihmettelee.
Hänen näkökulmastaan uuden mallin parhaita puolia ovat lasten innokkuus ja sopeutuvuus, sekä vuorovaikutustaitojen harjoittelu paikkoja valitessa. Tietysti työrauhan säilyttäminen ja ryhmän hallussa pitäminen vaatii välillä ponnisteluja. Mutta niin se vaatisi perinteisessäkin luokassa.
– Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, kun on tullut riitaa siitä, kuka pääsee millekin työskentelypaikalle.
Hyviä tuloksia
Pulpetittoman mallin vaikutukset oppimiseen ovat olleet Kemppaisen mukaan positiivisia. Sopiva liikkumisen ja valinnan vapaus motivoi sekä auttaa säilyttämään tarkkaavaisuutta. Enää ei valuta tylsistyneenä tuolilta tai makoilla pulpetin päällä open takoessa tietoa liitutaulunsa edessä.
– Joustavat tilaratkaisut ja yksilöllinen eteneminen auttavat kohdistamaan avun eniten tarvitseville ja antavat vastuuta ja motivaatiota niille oppilaille, jotka tylsistyisivät kuunnelleessaan opetusta asiasta, jonka jo osaavat.
Luokassa ollaankin kokeilemassa yksilöllistä etenemistä mm. matematiikassa ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä.
Lisäksi joustavuus on rohkaissut oppilaita myös neuvomaan toisiaan, kun omalta paikalta liikkuminen ja puhuminen eivät ole kiellettyjä. Näin kaikki hyötyvät.
– Paljon ollaan kuitenkin tähän mennessä opittu ja pikkuhiljaa totuttu. Luokan järjestys ja tavat ovat myös edelleen kokeiluasteella, eli jos jokin ratkaisu ei toimi, sitä muutetaan.
