Kristillisistä juhlapyhistä vanhin ja tärkein on taas täällä. Pääsiäinen näkyy kirjaviksi koristeltuina pajunoksina, kauppojen mittaamattomina suklaamunavarastoina ja tipujen ja pupujen kansoittamina näyteikkunoina.
Vaikka tuleva viikonloppu on elämäni 26. pääsiäinen, niin en ole oppinut ymmärtämään, millä logiikalla juhla kalenteriin sijoitetaan. Arkisesti väitetään, että juhla mukailee kuunkiertoa, mutta perehdyttyäni asiaan ilmeni, että virallisesti ajankohta on määritelty tarkkojen kirkollisten taulukoiden ja matemaattisten kaavojen mukaan.
Suomessa niinkin arkista asiaa kuin nastarenkaita koskeva laki on muuten sidottu tähän liikkuvaiseen juhlapyhään. Nastarenkaat tulee lain mukaan vaihtaa pois toista pääsiäispäivää seuraavana maanantaina. Nyt ulos katsoessa ei tosin voi kuin toivoa, että autoilijat seuraavat maalaisjärjellä ennemmin asetusta, jonka mukaan nastoja saa käyttää aina sään ja kelin niin vaatiessa.
Pääsiäisen aikaan lehtien palstat täyttyvät suklaa-arvosteluista ja erilaisista lammasresepteistä. Moni odottaa jännityksellä raporttia siitä, montako mämmirasiaa Juha Mieto ehtii syödä pyhien aikaan. Yhdelle pääsiäisessä on parasta pitkät vapaat, samalla kun toinen myhäilee tuplapalkkaa töiden merkeissä. Monet kaupatkin pitävät nykyään ovensa auki läpi pääsiäisviikonlopun.
Myös kirkko on auki pääsiäisen viettäjille. Juhlan perinteet ovat lähes 2000 vuoden takaa, eikä sen merkitys Kristuksen ylösnousemuksen juhlana ole unohtunut. Itse asiassa kaupallisella värikirjollakin on oma symboliikkansa. Keväisen iloiset värit rairuohossa, narsisseissa ja pääsiäistipuissa sekä hiirenkorvaiset pajunkissat muistuttavat luonnossa heräävästä elämästä, siitä kuinka valo lopulta voittaa pimeyden ja elämä kuoleman.
Pääsiäinen on monitahoinen juhla täynnä surua ja iloa, aivan kuten arkikin. Vietetään sitä jokainen tavallamme.