Aivan ilmiselvästi Miko Haarasella on bensaa suonissa ja vauhtivillen geenit. Vaikka ikää on vasta 10 vuotta, on poika jo kokenut ajaja. Moottoripeleillä hän on huristellut 2-vuotiaasta asti, jolloin sai ensimmäisen moponsa, Suzuki PV:n.
– Muistan kun sain sen. Se oli mahtavaa, Miko myhäilee.
– Miko toivoi mopoa joulupukilta heti kun oppi puhumaan. Hän on tykännyt iät ja ajat moottoreista, äiti Piia Haaranen naurahtaa.
Kun äiti huomasi Facebookista Ruukin FK-kerhon karting-koulun, hän innosti Mikoa lähtemään oppiin. Kurssi tuli käytyä 2018 ja nyt Miko on jo kaasutellut kilpailuissa menestyksekkäästi. Viime vuonna Pohjois-Suomen aluemestaruuskilpailuissa hän tuli toiseksi ja syyskuussa Hyvinkäällä ajetuissa Mestareiden kilpailussa neljänneksi. Mestareiden kilpailu on epävirallinen SM-kisa.
Siikajoen kunta on muistanut nuorta autourheilijaa menestyneiden urheilijoiden stipendillä. Stipendin sai Mikon lisäksi kolme muuta nuorta urheilijalupausta: yleisurheilija Väinö Kekkonen (s.2008), telinevoimistelija, yleisurheilija Aava Kekkonen (s. 2012) ja myös karting-harrastaja Eemil-Eepi Mäki-Uuro (s. 2010).
Ensimmäisen täyden kilpailukautensa Miko ajoi Cadett-luokassa ja ajopelinä oli Birell. Ensimmäisessä luokassa ajamista vielä opetellaan, ja vauhti pysyy äitien hermostumiskynnyksen alapuolella, noin 60 kilometrin tuntivauhdissa.
Tulevalla kaudella luokka on Mini 60 ja autokin on uusittu. Kotihallissa vielä testaamaton Comp Kart odottaa moottoriaan.
– Moottoria ei ole vielä hankittu. Yleensä kun keväällä alkaa Euroopassa kilpailut, selviää millä moottorilla pärjää. Sitten vasta ostetaan se, kertoo isä Tuomo Haaranen.
Uudella autolla hieman isommassa luokassa ajetaan jo yli 100 kilometrin tuntivauhtia, mutta Mikoa ei vauhti hirvitä. Koska juuri vauhti on parasta ja kilpaa ajaminen.
– Melkein aina ennen kilpailua jännittää, mutta se loppuu heti, kun pääsee radalle. Ei vauhti pelota yhtään, Miko sanoo.
Karting-auton ratin takana istuvalla on oltava järki päässä. Kilpailuissa ei pärjää, jos mennä horottaa koko ajan talla pohjassa.
– On osattava jarruttaa oikeaan aikaan, ettei tule kolaria tai aja nurmikolle. Ja pitää osata kaasuttaa, kun lähtölippu heilahtaa, Miko kertoo.
Varovaiset lähdöt eivät ole Kimi Räikköstä fanittavan pojan heiniä vaan hän yleensä ottaa lähdöt varman päälle ja painaa kaasun pohjaan asti. Radalla tyyli hieman muuttuu.
– Miko ei ole aggressiivinen kuski, enemmänkin herrasmieskuljettaja. Mutta ei hän päästä muita ohi, isä kuvaa.
Huoltojoukoissa isä on tärkeä avustaja, mutta kuljettajankin on autonsa päälle ymmärrettävä. Autoa on osattava huoltaa, ja Miko yleensä rasvaa ja puhdistaa kettingit sekä vaihtaa renkaat.
Autourheilu kiinnostaa Mikoa niin paljon, että isona hän saattaa alkaa ralliautoilijaksi. Aika näyttää, lähteekö poika idolinsa Räikkösen renkaanjäljille.