Koillis-Irakin Kirkuk on paitsi kurdialuetta myös öljyaluetta. Kentillä toimii amerikkalaisia yhtiöitä ja yhden palkkalistoille pääsi myös nuori hitsaaja Halo. Tästä tulee ongelmia, arvasi isä.
– Isä sanoi: Kuuntele poikani. Älä tee työtä amerikkalaisille, koska toiset vihaavat heitä ja tappavat sinutkin, Halo muistelee.
Taksinkuljettaja-isä ei puhunut turhia. Poika alkoi saada tappouhkauksia, mutta jatkoi työssään. Uhkaajat ottivat kovat keinot käyttöön: isän taksi räjähti ja mies sen mukana vuonna 2007.
Uhkailu jatkui ja eräänä iltana vuonna 2012 kahdeksan miestä sieppasi töistä kotiin matkaavan Halon.
– He sanoivat: Kauanko meidän täytyy varoittaa sinua. Me tapoimme isäsi, täytyykö meidän tappaa sinutkin, hän muistelee.
Miehet hakkasivat Haloa puukepeillä, aseenperällä ja veitsellä eri puolille vartaloa. ”Tapa”, hän kuuli jonkun sanovan arabiaksi. Silloin poliisiauto ajoi ohi, pahoinpitelijät juoksivat autolleen ja sieltä ampuivat uhriaan. Pimeässä luodit menivät ohi, mutta sieppaajat luulivat osuneensa.
Vakavia vammoja saanut mies oli vielä sairaalassa, kun veljelle tuli viesti: ”Veljesi elää. Jos kerrot poliisille, tapamme teidät molemmat”.
– He tiesivät kaiken. En tiedä, miten, Halo kertoo.
Huolestunut ystävä kutsui Halon 2013 töihin Turkkiin. Sinnekin alkoi tulla viestejä, joissa uhattiin tappaa Halo, jos hän palaa Irakiin.
– Veljeni Barzan sanoi, ettei tämä ole sinulle oikeaa elämää. Hän aikoi myydä talonsa, että pääsen turvaan, Halo sanoo.
Kahden lapsen isä möi talonsa ja antoi Halolle 12 000 euroa. Tämä päätti lähteä Eurooppaan, mutta jo Istanbulissa varastettiin kaikki veljen antamat rahat.
Silti Halo lähti pitkälle ja raskaalle matkalle kohti turvaa ja uutta elämää. Hän käveli ja liftasi Bulgarian rajalle, jossa Turkin viranomaiset ottivat hänet kiinni ja palauttivat Irakiin.
Irakista hän lähti saman tien uudestaan, ja tällä kertaa pääsi läpi ison ihmisjoukon mukana. Alkoi neljä päivää kestänyt kävelymatka kohti pääkaupunki Sofiaa. Matkan aikana Halo sai tietää, että hänen vainoojansa olivat kiduttaneet Barzanin kuoliaaksi.
– He tappoivat veljeni, koska hän auttoi minua, mies toteaa hiljaa.
Päästyään Sofiaan Halo huokaisi helpotuksesta. Mutta nyt tarvittiin rahaa, sillä Halon mukaan mafia järjesti pakolaisille kyydin Serbian rajalle. Siellä poliisit odottivat käsi ojossa osuuttaan rahoista.
Kävelymatka Belgradiin kesti monta päivää. Pääkaupunki oli tulvillaan kaduilla ja puistoissa nukkuvia pakolaisia, myös Halo sanoo nukkuneensa 15 yötä kadulla.
Seuraava etappi oli Unkarin raja, jossa Halon arvioiden mukaan ylipääsyä odotteli noin miljoona ihmistä. Väkijoukossa hän tapasi Kirkukista kotoisin olevan naisen, joka oli pienten lasten kanssa menossa Itävaltaan miehensä luo.
– Autoin naista. Kannoin hänen tavaroitaan ja lapsiaan ja välillä vedin häntä kädestä mukana, koska hän oli niin väsynyt. Kävelimme neljä päivää ja ne olivat pahoja päiviä. Oli kylmää, satoi ja vettä ja mutaa oli polviin asti. Söimme pelloilta raakaa maissia ja eväänä ollutta taatelia, Halo kertoo.
Pakolaisen rahoja haluavat kaikki, sai Halo huomata. Autokyyti Budapestiin maksoi 600 euroa ja siellä yöpyminen pakolaisille tarkoitetussa hotellissa 140 euroa yöltä. Halon kanssa kulkenut nainen lähti Itävaltaan ja jätti Halon ilman latin latia.
– Nukuin metsässä, eikä rahaa ollut ruokaan. Kolmen päivän jälkeen hotellin työntekijä toi minulle syötävää. Itkin, kun söin, Halo kertoo.
Ystävän lainaamilla rahoilla hän matkusti Berliiniin ja olisi voinut jäädä sinne. Mutta hän halusi Suomeen ystäviensä luo.
Nuori mies pääsi Saksan ja Tanskan vartioidun rajan läpi ja saapui Kööpenhaminaan.
– Asemalla ei ollut ketään. Oli hiljaista, kuului vain lintujen laulua. Se oli ihmeellistä, Halo vieläkin hämmästelee.
Matka jatkui Göteborgista Tukholmaan ja sieltä Haaparantaan. Halo muistaa päivän, jolloin näki Suomen puolelle: 24.8.2015. Rajalla oli hiljaista ja Halo asteli sillan yli Tornioon yksin. Hän hyppäsi linja-autoon, matkusti niin pitkälle kuin raha riitti ja tuli Ouluun.
– Olin niin onnellinen mies! Ostin heti puhelimeen sim-kortin ja soitin kotiin, että olen turvassa. Menin poliisiasemalle ja minulta kysyttiin, mitä haluat? Sanoin että ottakaa sormenjäljet, Halo muistelee.
Enää mies ei ole onnellinen. Riemun tilalle on tullut jatkuva pelko palautuksesta Irakiin. Ensimmäiseen turvapaikkahakemukseen on tullut kielteinen päätös.
– Olen menettänyt perheeni, veljeni ja isäni. Olen jättänyt kaiken taakseni, että voisin olla turvassa. Mutta en ole. Toivon, että Suomen hallitus uskoo minua ja antaa minun jäädä, mutta on kuin kaulani ympärillä olisi kuristava köysi, hän sanoo.
Irakissa Halon mukaan odottavat kahdet vainoojat. Tuntemattomien arabien lisäksi tyttöystävän vaikutusvaltainen suku uhkailee, sillä hän ei heidän mielestään ole riittävän hyvää sukua. Hän on huolissaan myös tyttöystävänsä turvallisuudesta – hän kertoo saaneensa viestin, että tytön serkku poltettiin elävältä, koska seurusteli vääränlaisen pojan kanssa.
– Miten Irak voi olla turvallinen maa? Siellä joka päivä tapetaan ihmisiä, Halo suree.
Kotimaassa odottaa vain kaksi vaihtoehtoa, Halo sanoo, tulla tapetuksi tai tulla tappajaksi. Kolmas vaihtoehto löytyisi Suomessa, jos hän saa jäädä maahan.
– Suomessa on paljon vanhoja. Tänne tuli nuoria perheitä ja lapsia, te tarvitsette näitä lapsia. Jos nyt annetaan vähän tukea ja tilaisuus, tulevaisuudessa teille maksetaan takaisin, kun lapset kasvavat ja tekevät työtä, Halo tähdentää.
– Pakolaisista sanotaan, että he ovat mustia, terroristeja ja turhia ihmisiä. Ok, olen musta, mutta olen ihminen. Me tarvitsemme toisiamme, kun tulemme vanhoiksi. Jos saan jäädä Suomeen, ehkä perustan perheen, rakennan hyvän elämän ja kasvatan lapseni täällä, hän jatkaa.
Jokaisessa perheessä voi olla huonoja ihmisiä, Halo muistuttaa, ja 32 000 ihmisen joukossa varsinkin. Mutta saapuneista suurin osa on tavallisia ihmisiä, joilla on tavalliset haaveet. Asua turvassa, tehdä työtä ja kasvattaa lapsia. Elää ihmisarvoista elämää.