Kolumni

Pa­luu­kut­su on esi­tet­ty

Tutustuin ilolla Siikalatva kutsuu -hankkeeseen. Mikä mainio idea! Kuinka moni potee turhautumista nykyiseen elämäntilanteeseensa kaupungissa asuen? Mutu-tuntumalla sitä ei voi arvioida, mutta eläkepäivien viettoon synnyinseudulleen palanneiden suusta olen kuullut, että kaipuu kotiseudulle on ollut aiemminkin kova.

On hienoa, että monet voivat eläkkeelle jäädessään toteuttaa unelmansa ja muuttaa asumaan lapsuusmaisemiinsa. Mutta, kuinka upeaa olisi ollut, jos perheet olisivat voineet palata jo aiemmin, silloin kun lapset olivat pieniä. He olisivat saaneet kaipaamaansa tukiverkkoa sukulaisista.

Usein muuton tiellä on työpaikan puuttuminen. Moni kulkee isommalta kirkolta töissä Siikajokivarressa. Aivan yhtä hyvin voi kulkea maalta töissä kaupungissa.Lapsilla on kaupungissa moninaiset harrastusmahdollisuudet, mutta harrastukset ovat usein kalliita. On niitä harrastusmahdollisuuksia meilläkin, kun tutkailee yhteisöjen ja seurojen tarjontaa avoimin silmin. Ja miksi ei voisi itse pistää pystyyn harrastuspiiriä, jos vain ohjaustaitoja löytyy. Meillä tilavuokrat ovat pieniä verrattuna isompiin pitäjiin, jos vuokraa edes peritään lasten harrastuspiiriltä.

Asuminen maksaa maallakin, mutta mukavan kokoiseen omakotitaloon pääsee monesti kiinni huomattavasti pienemmällä lainataakalla kuin kaupungissa.Vaivannäköä maalla asuminen vaatii, mutta paljon mieluummin ainakin minä ajan tarvittaessa palveluiden perässä kuin roikun jatkuvasti ruuhkassa.Toivon sydämestäni, että Siikalatvalta esitetty kutsu saisi sen kuulevat ajattelemaan ja toisi Siikajokivarteen monta uutta asukasta.

Pelkästään hankeihmisten työn varaan uusien asukkaiden houkuttelemista ei kannata jättää, me jokainen voimme tehdä voitavamme. Mitäpä jos tänään soittaisit sille tyhjilleen jääneeseen kotitaloonsa paluusta haaveilleelle kaverille.

Sari Junnonaho