Siikajokilaaksossa oli 28.9. juttu ”Hartiavoimin tiiliä”, jossa kerrottiin nykyisin vastaanottokeskustoiminnassa olevan Rapakon tilan vanhoista rakennuksista löytyneistä koneaarteista. Jutussa Marko Niinimaa esittelee muun muassa rautavekotinta, jolla hän arvelee tehdyn keraamisia kattotiiliä tilan rakennuksiin.
Arkkitehti, professori Panu Kailan mielenkiinto heräsi jutun myötä ja hän kommentoi, että lehtijutun kuvissa näkyvä sammaloitunut Ruukin VOK:n vanhan päärakennuksen katto on ilmeisesti sementtitiiltä eikä poltettua keraamista tiiltä.
– Sementtitiilikatto sammaloituu herkästi, koska siinä on vapaata kalkkia, mutta keraaminen ei, Kaila toteaa.
Myös lehtijutun toisessa kuvassa oleva laatikkomainen puristin vaikuttaa sementtitiilten – tai oikeammin betonitiilen – valmistukseen sopivalta.
– Siinä näyttäisi olleen myös kaksi väliseinää, jolloin se sopisi kuuluisien Nopsa-tiilten valmistukseen. Nopsa-tiilet olivat tavallisten muuraustiilten muotoisia ja niitä käytettiin varsinkin navettojen rakentamisessa. Nopsa-prässin olen Kestilästä löytänytkin, kertoo Kaila.
– Sementtitiilet asetettiin puristamisen jälkeen puulaatikoihin kuivumaan, niitä ei tarvinnut polttaa. Betonimassasta tehtiin rautapuristimilla monenlaisia onteloisia rakennuskappaleita, Panu Kaila jatkaa.
Jos entisaikaisessa työlaitoksessa valmistettiin savitiiliä, ne olivat luultavasti muuraustiiliä, joita valmistettiin paljon kotioloissa, Kaila toteaa.
– Varsinaisten uunien lisäksi niitä poltettiin pelloilla savipeitteisissä miiluissa. Muuraustiiliä ei puristettu vaan savi lyötiin puumuottiin ja tiilet saivat kuivua pitkään ennen polttoa. Keraamisen kattotiilen valmistus ei onnistunut kotioloissa, vaan ne tehtiin kankipuristimilla.
