22-vuotias Miro Kamunen tuumii olevansa erilainen nuori. Siinä missä nuoret rappaavat uudehkoa henkilöautoa tai moottoripyörää, purkaa Kamunen kiinnostustaan kaksipyöräisiä kohtaan pappa-Tunturia rempaten.
Kamusen kiinnostus kyseistä mopomerkkiä kohtaan heräsi Pekka-isän käytössä nuorena olleesta 1965 vuosimallin moposta. Punaharmaa, matkan varrella kolhuja saanut Pappa-Tunturi on kunnoltaan entisöimätön, mutta siinä on jotain, mikä sai myös Miron kiinnostumaan suomalaisesta, vanhasta mopomallista.
Pappa-Tunturi-kuume vain kasvoi, kun Kamuset ostivat puoliksi viime kesänä Haapajärveltä löytyneen vuoden 1974-mallia oleva mopon. Mopo ei ollut rekisterissä, mutta se oli ajokunnossa. Maxi-mallia olevassa mopossa on käsivaihteet ja polkimet.
Edessä oli remonttia ja mopon kunnostusta niin, että se voitiin viedä Pulkkilaan katsastettavaksi. Rekisteriin saatu mopo on kuljettanut talvellakin Pekka Kamusta töihin Pyhäntäjärven yli talotehtaalle.
Miron kesäloman alkaessa silmiin osui Haapavedellä myynnissä ollut pappa-Tunturi. Kaupat syntyivät ja Miron kesäloma kului niin, että henkilöauton sijaan mies kurvasi mopolla.
Miro Kamunen on opetellut korjaamaan pappa-Tunturia isältään saamilla opeilla. Pekka Kamunen kuvailee purkaneensa ja koonneensa poikasena kyseisen mopomerkin niin monta kertaa, että kokoaminen tapahtuu vaikka silmät kiinni.
– Kaikki minkä olen itse osannut, olen tehnyt. Isältä olen kysynyt, jos en ole osannut. Aika yksinkertainen on pappa-Tunturin moottori nykyajan moottoreihin verrattuna, Miro kuvailee.
Viime talvena kaksikko teki edellisenä kesänä ostettuun mopoon remonttia talvipakkasilla pirtin lämpimässä Miron kotitalon takkahuoneessa. Täydellinen koneremontti on vielä tekemättä, kun siihen ei ole ollut tarvetta, mutta sytytyksen osat ja kytkimen puoli käytiin viime talvena läpi.
– Puhuttiin jo talvella isännän kanssa, että pittää hankkia hankkia toinenkin pappa-Tunturi, että voidaan käydä yhdessä ajelemassa.
Myös Miron omaa mopoa on remontoitu pikkuhiljaa osia vaihtaen.
– No nyt näitä on kaks. Päästään isännän kanssa kahdestaan jotakin harrastaan, Miro Kamunen myhäilee.
– Pappa-Tunturissa vain on jotakin hienua. Huumorimielellä ajallaan. Ei tätä passaa liian tosissaan ottaa.
Kamusten mopot ovat herättäneet Pyhännällä mielenkiintoa erityisesti heidän keskuudessaan, joilla on ollut joskus samanlainen kulkupeli. Miro kertoo Pyhännän kirkolla olevan useampi pappatunturiharrastaja. Kesken jutunteon tiellä hurahtaa ohi kyläläisen 1960-luvun mallia oleva Pappa-Tunturi. Pappatunturi-harrastajien joukossa Miro Kamunen on nuori. Yleensä Pappa-Tunturista innostuvat keski-ikäiset.
Valitettavasti mopolla ajaessa ei enää pääse menneiden vuosien tunnelmaan siltä osin, että mopo ei juuri savuta.
– Nykyöljyt ovat niin hyviä, ettei mopo savuta kuten ennen vanhaan kakstahtimoottorit tekivät.
Kamuset eivät pyri kunnostamaan mopojaan liian hienoksi niin, ettei mopolla tohtisi tien päälle lähteä.
– Ajjaa näillä pittää, eikä minnään näyttelyvehkeenä säilöä. Näissä on kyllä aina jotakin näpräämistä. Ei nämä ikinä valmiita ole.
Harrastus on suhteellisen edullinen, kun ensin vain saa hankittua vanhan mopon. Mopojen hintahaarukka on laaja riippuen mopon kunnosta, onko se rekisteröity ja kuinka paljon siinä on alkuperäisosia.
– Kohtuullisen halpoja on osat. Varaosia saa helposti netistä tilaten.
Vanhat alkuperäisosat ovat kalliimpia, mutta usein ne ovat myös laadukkaampia.
Säätilasta riippuen Miro on ajanut kesäloman jälkeenkin mopolla päivittäin.
– Makia on varsinkin perjantaina, kun pääsee töistä, niin lähtee vähän rentoutuun mopolla ajaen. Hiekkatietä kun päästelee ja aurinko sattuu vielä sopivasti paistamaan, niin on siinä oma fiiliksensä, kuvailee Pyhännällä ikkunatehtaalla työskentelevä nuorukainen.
– Yleensä tämä harrastus on vanhempien miesten hommaa. Nuoriso pitäisi saada hereille. Tahtovat vaan haluta aina kaiken uutena, Miro Kamunen harmittelee.