Siikajoki/Ruukki Hautajaiset on monissa lapsiperheissä tuttu leikki.
Maan poveen lasketaan kuolleita pikkulintuja, kissoja ja koiria virsien ja puheiden saattelemana. Yleensä on pappikin paikalla, leikkipappi.
Kun Päivi Ollikainen oli lapsi, hän oli leikkihautajaisten leikkipappi. Lasten tapaan hän siunasi kuolleen eläimen ja piti tälle muistopuheen.
Papin mallia hän oli nähnyt kirkossa ja seurakunnan muissa toiminnoissa, joihin kasvoi mukaan.
Ruukkiin Päivi ja Mika Ollikainen muuttivat Kempeleestä 2002, ja kohta Päivi marssi seurakuntatoimistoon kertomaan, että hän haluaisi pitää pyhäkoulua. Sehän onnistui ja siitä versoi myöhemmin töitä Siikasalon seurakunnassa. Ollikainen on toiminut seurakunnassa lastenohjaajana ja nuorisotyönohjaajana. Siinä sivussa hän kävi lukion ja kirjoitti ylioppilaaksi 2010.
Työt seurakunnassa herättivät lapsuuden haaveen.
– Sain tehdä kaikkea, ja samalla konkretisoitui toive, että haluan papiksi, Ollikainen kertoo.
Opinnot Joensuun teologisessa tiedekunnassa hän aloitti 2010. Kun pitkä matka alkoi rasittaa, muutti koko perhe muutti väliaikaisesti Joensuuhun ja viihtyi iloisten ja puheliaitten karjalaisten kaupungissa.
Äidin opintoihin lapset suhtautuivat luonnollisen hyväksyvästi. Alusta asti aviopuoliso on ollut tukemassa.
– Mika on aina ollut tuki ja apu, vaimo kiittää.
Huhtikuun alussa Ollikainen valmistui teologian maisteriksi ja parin viikon odottelun jälkeen entisestä kotiseurakunnasta Kempeleestä löytyi määräaikainen seurakuntapastorin pesti.
– Olen tosi onnellinen. Jo pari vuotta on ollut sellainen tilanne, ettei valmistuvat teologit tahdo saada töitä, Ollikainen iloitsee.
Papiksi Ollikainen vihitään kesäkuun 7. päivä. Tilaisuutta varten hän kävi ostamassa pappien juhlapuvun. Liikkeessä Ollikaista neuvottiin ottamaan se vähän väljempi koko, sillä virka alkaa näkyä vyötäröllä. Papin tehtäviin kun kuuluu maistaa juhlapöydästä jokaista seitsemää sorttia ja juoda pullakahveja juhlien välilläkin.
Pappisvihkimys herättää Ollikaisessa ihmetystä: minustako todella tulee pappi.
– Menen vihkimykseen nöyrin ja kiitollisin mielin, sillä työtä ei tarvitse yksin tehdä. Menen myös hyvillä mielin, on ihanaa päästä töihin ja toteuttamaan haavetta, Ollikainen pohtii.
Tuore pappi pääsee heti uppoutumaan työhön, sillä jo viikon kuluttua vihkimyksestä on edessä jumalanpalvelus, kaksi vihkimistä ja yhdet hautajaiset. Yhden viikonlopun aikana ihmisen elämän lähes koko matka.
– Toivon, että voisin arjessa, juhlassa, elämän käännekohdissa, olla ilon, toivon ja valon tuoja. Haluan olla rinnalla kulkija. On hieno asia olla työssä, jossa saa olla mukana ihmisten tosi tärkeissä hetkissä, Ollikainen miettii.
Opiskelijana jo Ollikainen piti useita jumalanpalveluksia, mutta edelleen hän hieman jännittää tilaisuutta. Esiintyminen ei jännitä, vaan viestin välittäminen. Ollikainen pitää Raamatun lukemisesta sekä saarnojen kirjoittamisesta ja haluaa omissa saarnoissaan tehdä Raamatun kertomukset ja tekstit todellisiksi, tehdä sanan lihaksi.
– Ettei kirkonpenkissä istuvasta tuntuisi, että tuo vaan selittää jotain, mitä en voi ottaa omaksi, tuleva pappi huolehtii.
Hän painottaa, että saarnan tarkoitus on tehdä sana eläväksi, niin että kirkosta lähtevillä olisi hyvä olo.
– Jäisi olo, että voi kun meillä on mahtava Jumala, Ollikainen toivoo.
