Tasan kuusi vuosikymmentä sitten ponkaisi Piippolan Manninkankaalla ilmoille hersyväluontoinen tyttö. Jarvana syntynyt, mutta sittemmin esipolviensa sukunimen ottanut Paula Snellman on paluumuuttaja, joka ei keskikoulun jälkeen tiennyt mille alkaa.
– Sen olin päättänyt, etten ikinä mene lukioon tai kauppaopistoon, hän muistelee.
Niinpä hän kävi Haapavedellä vuoden kotitalous-käsityölinjan ja palasi Piippolaan. Kun työvoimatoimistosta vinkattiin männynsistutustyöhön, alkoi kauppaopisto kuulostaa jo vaihtoehdolta.
– Maanantaina soitin ja tiistaina jo olin markkinointipuolella.
Valmistumisen jälkeen oli jälleen aika käväistä työvoimatoimistossa. Kun sieltä edelleen ohjattiin männynistutukseen, pinkaisi Paula hotellivirkailija-kurssille, eikä enää kokenut tarvetta mennä työvoimatoimistoon. Mutta isäpä meni ja sai tytölle hetkiseksi töitä työvoimavirkailijana ja väestölaskijana.
Paula kertoo värikkäitä tarinoita työkavereiden kanssa tekemistään harmittomista kepposista ja nuoruuden kesätyökokemuksista. Positiivisuus on kantanut häntä pitkälle, eikä siitä tingitä iän kertyessä.
– Vaikka fyysinen olotila menee vanhemmaksi, niin mieli käy rippikoulua.
Naurua tällä naisella todella piisaa. Se oli liikaa Oulun läänin verovirastossa, jonne avioitunut ja äidiksi tullut Paula oli päässyt töihin.
– Kaverin kanssa oli niin lystiä, että se taisi koskea yhden vanhemman rouvan korviin. Hän häiriintyi ja sain siirron yksinäiseen, pieneen koppiin vertaamaan papereita toisiinsa. Pari viikkoa piisasi, hain sihteerin paikkaa psykiatrian puolelta, päivänsankari naureskelee.
Syntyi kaksi lasta lisää ja kolmikymppisenä idea kouluttautua terveydenhoitajaksi. Sitten seurasi muutto Raaheen, jossa häntä pyydettiin ammatilliseen aikuiskoulutuskeskukseen töihin.
Parikymmentä vuotta työmyyrä teki töitä koulutus-, myynti- ja projektipäällikkönä tulosvastuullisella esimiespuolella. Työn ohessa hän kouluttautui opettajaksi, opoksi ja rehtoriksikin.
Sitten tulivat YT:t ja työt loppuivat kolmisen vuotta sitten. Irtisanominen tuntui murskaavalta, kun oli tottunut työskentelemään yrittäjämäisesti, tunteja laskematta 24/7.
– Siinä tuli henkisesti turpiin, itsetunto laski miinukselle, haastateltava puuskahtaa.
Onnekseen Paula Snellman ei ole jumittavaa sorttia. Kesällä kolme vuotta sitten Kärsämäen ohi ajellessaan hän huomasi netistä avoimen opinto-ohjaajan paikan, haki ja tuli valituksi.
Nyt Paula on jo toista vuotta Kärsämäellä yläkoulun oppilaanohjauksen lehtorina ja asuu synnyinkodissaan Piippolassa. Pikkukylään, lähelle luontoa, palaaminen tuntui hyvälle. Viikolla seurana on äiti ja viikonloput kuluvat miesystävän ja aikuisten lasten sekä lastenlasten luona Oulun seudulla.
Opetustyö tuntuu omalta, vaikkei kuulunutkaan nuoruuden haaveisiin. Paula muistelee lämmöllä entistä kansakoulunopettajaansa, edesmennyttä Martta Penttilää. Tämän esimerkillisillä opeilla hän on edennyt opetus- ja ohjaustyössään.
– Martta oli mukava. Vaativa, mutta inhimillinen.
Monialaisen koulutustaustan vuoksi Paula osaa hahmottaa, jos nuoren elämässä on jotain hämminkiä.
– Olen yrittänyt porista muustakin kuin koulusta. Näyttää rinnalla kulkijana, että olen aidosti kiinnostunut siitä, mitä nuoren elämässä tapahtuu. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen, sanoilla on merkitystä.