Kolumni

Pehmentääkö helle ihmisten päät?

Viime viikkoina on saatu nauttia lämpimistä keleistä niin, että ainakin allekirjoittaneesta on välillä tuntunut aivan kuin helle pehmentäisi jo päänkin. Mihinkään yltiöpäisiin päätöksiin tai tempauksiin en ole tietääkseni sortunut, mutta mielelläni olen työpäivänkin katkaissut hetkeksi pulahtamalla uimaan, jos työmatkan varrella on ollut uimapaikka. Useamman kerran on tullut käytyä uimassa Kestilässä Kangasjärvessä. Aivan upea uimapaikka. Aivan mahtava kokemus oli vilvoittautua Pyhännällä lasten kesäleirillä vierailun jälkeen Ahvenjärvessä. Tunnustan, että luulin olevani Mölkässä, kun uimapakalle johtava tie oli nimeltään Mölkäntie. Onneksi paikalliset valaisivat minulle jälkikäteen, ettei Mölkässä ole yleistä uimapaikkaa. Paljon on Siikajokivarressa paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Pyhännällä ajellessa silmäilin tarkkaan tienposkia, etsien katseellani kahta karkurikoiraa. No ei sentään niin hyvä tuuri käynyt, että lenkkikaverikoira olisi liftannut kyytiin. Mutta enpä olisi uskonut, kuinka sydänala oli monta päivää huolesta hellänä, kun juhannusaattona ystäväperheen koirat karkasivat erämaahan, noin sadan kilometrin päässä kotoaan. Sessujen kesälomareissu päättyi onneksi onnellisesti, kun muutaman näköhavainnon mukaan naapuripitäjässä käytyään luppakorvat palasivat samaan miljööseen, josta olivat omalle reissulle lähteneet. Märy siinä nousi silmiin, kun omin silmin näki, että kuusi päivää loiruussa olleet koirat ovat todellakin jälleen kotona ja kunnossa. Voi mikä tarina syntyisikään, jos koirat osaisivat kertoa, mitä kaikkea ovat luvattomalla reissulla kokeneet.

Helteen vuoksi on ollut välillä kyllä pakko pistää pötkölleen. Ei vain ole jaksanut tehdä työpäivän päälle yhtään mitään, vaikka keli on ollut mitä mahtavin. Oman kieleni olen pyrkinyt pitämään kurissa, vaikka helle on välillä väsyttänytkin. Huolestuneena olen kuunnellut Rantsilan kirkolta kantautuneita viestejä, kuinka aikamiehet ripittävät mopopoikia. Vanhempi mies oli viskonut parkkipaikalla sanansäilää myös aikamiestä kohtaan, kun oli kokenut, että miehen autossa olisi jokin häntä häiritsevä ominaisuus. Lapsia pitääkin kasvattaa koko kylän, mutta silloin jos liikennekäyttäytymisessä on jotain moitittavaa, kannattaa kääntyä virkavallan puoleen ja kasvatuksellisissa asioissa mielellään myös vanhempien.

Monet kerrat olen ajatellut erityisesti Rantsila Pulkkila välillä, kuinka ihmeellistä on, että Nelostiellä sattuu kyseisellä tieosuudella onnettomuuksia harvoin. Liian monta kertaa joutuu todistamaan läheltä piti tilanteita. Viimeksi pyhänä muutaman kilometrin matkalla sekä etelän että pohjoisen suunnasta oli liikkeellä ilmeisesti helteen pehmittämiä, jotka ohittelivat autoja niin, että väistettävä oli. Hyvin mahtui kolme autoa rinnakkain Nelostielle, mutta niin nopeasti nuo tilanteet tulevat, ettei siinä ehdi pöljäilijän rekisteritunnusta mieleensä painaa.

Sari Kihnula